Guzenina vaatii malttia EU:n sääntelynpurkutalkoisiin: ihmiset ja ympäristö eivät ole kauppatavaraa

Euroopan komissio esitti 26.2. kaksi ensimmäistä niin sanottua Omnibus-pakettia. Ensimmäinen Omnibus-paketti pitää sisällään yritysten kestävyysraportointiin ja vastikään hyväksytyn yritysvastuudirektiivin heikentämisen. Direktiivien tarkoitus on suojella ympäristöä ja työntekijöitä sekä antaa kuluttajille välineitä tehdä kestäviä ostopäätöksiä. Nyt nämä tavoitteet saattavat pahimmillaan vesittyä.  
  
Komission esityksessä EU:n kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) soveltamisalaa halutaan supistaa merkittävästi jättämällä noin 80 % yrityksistä sen ulkopuolelle ja yritysvastuudirektiivin (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) huolellisuusvelvoitetta rajata niin, että isoilla, usein monikansallisilla yrityksillä ei todellisuudessa ole vastuuta koko toimitusketjusta. Lisäksi komissio haluaa omien sanojensa mukaan ”pysäyttää kellon”, eli lykätä kummankin direktiivin soveltamisaikataulua. 
  
Euroopan parlamentin demariryhmä, johon Guzenina kuuluu, päätyi tiistaina vastustamaan kellonpysäyttämisesityksen pikakäsittelyä parlamentissa. Parlamentin enemmistö kuitenkin äänesti esityksen puolesta. Kiireellisyysmenettelyä on aiemmin käytetty kriisitilanteissa. 
  
Guzeninan mukaan esitykset on tehty kiireellä, ja olisi kohtuullista, että Euroopan parlamentti käsittelisi ne huolellisesti. Tavoitteena tulisi olla turhan byrokratian karsiminen ja kilpailukyvyn parantaminen, ei vastuullisuus- ja ilmastotavoitteiden heikentäminen. 
  
”Muuten voi mennä lapsi pesuveden mukana ja eurooppalaisilta yrityksiltä kadota kilpailuetu”, Guzenina toteaa.  
  
Guzeninan mukaan parlamentin äärioikealla laidalla on halua vesittää molemmat direktiivit. Hän pitää huolestuttavana, että keskustaoikeistolaisessa EPP:ssä näyttää olevan houkutusta etsiä enemmistöä äärioikealta sen sijaan, että parlamentin EU-myönteiset voimat puolustaisivat viime kaudella yhdessä määriteltyjä tavoitteita ja istuisivat alas etsimään ratkaisuja, jotka palvelevat ympäristöä, ylläpitävät työntekijöiden oikeuksia ja keventävät erityisesti pienten yritysten raportointitaakkaa. 
  
Guzeninan korostaa, että yritystenkin mielestä EU-lainsäädännön pitäisi olla ennustettavaa yli vaalikausien. Nyt yleistymässä oleva tapa viilata heti tuoretta lainsäädäntöä ei ole hyvä kenenkään kannalta. 
  
”Tässä kepitetään nyt yrityksiä, jotka ovat päättäneet olla edelläkävijöitä ja hoitaneet asiansa esimerkillisesti. Ei ole kovin reilua, ettemme lainsäätäjinä pysty tarjoamaan yrityksille ennustettavaa toimintaympäristöä ja edes parin vuoden perspektiiviä suunnitella toimintaansa ja investointejaan”, hän sanoo. 
  
”Ymmärrän hyvin pienyrittäjän turhautumisen erilaisten vaatimusten ristitulessa. Päällekkäisyyksien poistaminen ja eri lähteistä tulevien velvoitteiden järkeistäminen on paikallaan. Mutta samalla tulee pitää kiinni lainsäädännön päätavoitteista ja isoille yrityksille asetetuista velvoitteista.”  
  
”Kaikkein absurdein lopputulema tästä hätäisestä harjoituksesta olisi, että yrityksille jää yhä velvoitteita, joskin kevennettynä, mutta kuluttajat eivät edelleenkään voi luottaa ostamiensa hyödykkeiden kestävyyteen eikä väärinkäytöksiä toimitusketjussa saada kuriin.” 
  
Guzeninan mielestä hyvä sääntely tukee luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista.  
  
“Monet uudet yritykset itse asiassa syntyvät halusta tehdä asioita kestävästi ja ratkaista globaaleja haasteita! Eteenkin suomalaiset yritykset haluavat tehdä osansa eikä yritysvastuu ole niille pelkää kaunopuhetta. Hyvä sääntely perustuu mielestäni sopivassa suhteessa velvollisuuksiin ja luottamukseen. Vaatimus tunnistaa arvoketjun riskit ei ole liioittelua, mutta on selvää, että vastuiden pitää kasvaa yritystoiminnan koon mukaisesti.”