Länsi-Suomen maakunnat: Junaliikenteen kilpailutuksia valmisteltaessa on välttämätöntä kuunnella kuntia ja alueita

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee markkinaehtoista henkilöjunaliikenteen avaamista kilpailulle. Nykyinen valtion ja VR:n välinen suorahankintasopimus päättyy vuonna 2030, jolloin liikenne kilpailutetaan EU-sääntelyn mukaisesti. Samalla on tarkoitus mahdollistaa alueiden itsensä järjestämä henkilöjunaliikenne.

Länsi-Suomen maakuntien liitot edellyttävät, että ministeriön ja vastuuvirastojen on varmistettava riittävä vuoropuhelu, alueellinen yhteistyö ja vuorovaikutus ostoliikennesopimuksen valmistelussa, kilpailutuksessa ja liikennöintikokonaisuuksien suunnittelussa sekä tilaamisessa.

Länsi-Suomen maakuntien liitot pitävät alueellisen junaliikenteen mahdollistamista yleisesti hyvänä asiana ja toteavat, että parhaimmillaan se luo uusia mahdollisuuksia junaliikenteen järjestämiseen. Seutujen sisäisen junaliikenteen järjestäminen kaupunkiseuduilla tarjoaisi mahdollisuuden junaliikenteen suunnittelulle osana koko seudun liikennejärjestelmää. Hankkeita voi tällöin olla järkevää toteuttaa myös yhteisrahoitteisesti kuntien kanssa.

Lännen maakunnat korostavat kuitenkin kuntien ja seutujen vapaaehtoisuutta uusien rautatieliikenteen toimivaltaisten viranomaisten määrittelyssä. Tähän asti alueiden ja kuntien tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet valmistelussa etenkin kustannusvastuiden osalta ovat olleet heikot.

Maakuntarajat ylittävän liikenteen rahoitusvastuuta ei voida kaataa kunnille

Maakuntarajojen yli kulkeva lähijuna- ja kiskobussiliikenne (esim. R-junat ja Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-kiskobussi) eroaa merkittävästi seudun sisäisestä liikenteestä. Tällaisten yhteyksien kustannusvastuuta vaaditaan valtiolle.

Kuntien taloudellisen tilanteen ollessa jo ennestään kireä, ei ole tarkoituksenmukaista jakaa tai siirtää maakuntarajat ylittävän ja kaukoliikennettä täydentävän ostojunaliikenteen kustannuksia kunnille.

Länsi-Suomen maakunnan painottavat, ettei tällaisia uusia satojentuhansien tai jopa miljoonien eurojen kustannuksia yksinkertaisesti voida siirtää kuntien harteille.

Pirkanmaalla ostoliikenteen rooli on merkittävä

Erityisenä huolenaiheena lännen maakunnat nostavat esiin maakuntien välisten ostoliikennereittien kustannus- ja järjestämisvastuun. Aiemmin laadituissa vaihtoehtomalleissa on esimerkiksi esitetty, että R-junaliikenne ulottuisi Tampereelta Riihimäelle, eikä Helsinkiin asti. Tällöin lähiliikenteellä matkustettaessa junaa pitäisi vaihtaa päästäkseen Helsinkiin.

Muutos olisi epäsuotuisa suhteessa jo tunnistettuihin pääradan pendelöinti- ja muihin matkustajavirtoihin. Kehityssuunta ei ole tällaisessa tapauksessa lainkaan asiakaslähtöinen.

– Pirkanmaan alueella ostoliikennettä on nykyään sen joka ilmenemismuodossa. Porin suunnan kaukojunat sekä Orivesi–Haapamäki-radan kiskobussit ovat maakunnallisesti ja radanvarsikunnille todella tärkeitä tuettuja yhteyksiä. Pääradan liikenteestä yöjunat ja R-junaliikenne sisältyvät myös nykyiseen sopimukseen. M-junaliikenteen nykyinen vuoroväli on jo edellyttänyt myös kuntien rahoituspanosta, mikä on osoitus alueemme tahtotilasta panostaa junaliikenteeseen. Suunnitelmia selkeästi nykyistä kattavammasta taajama- ja lähijunaliikenteestä on paljon. Millaisia liikennekokonaisuuksia tulevina vuosina kilpailutetaankaan, on rahoitusvastuun oltava lähtökohtaisesti valtiolla, Pirkanmaan liiton liikennesuunnittelija Juho Vehviläinen sanoo.

Suorahankintamenettelyä ei saa evätä kansallisella tasolla

Länsi-Suomen maakuntien liitot ovat huolissaan EU-sääntelyn mahdollistaman suorahankintamenettelyn epäämisestä kansallisesti. Käytännössä tämä estäisi esimerkiksi uusien liikenteiden kokeiluluontoisuuden kehittämistä, jolloin on mahdollista, ettei uusia liikenteitä synny toivotulla tavalla.

Suorahankintamenettelyn poissulkeminen aiheuttaisi ongelmia jo ennen uutta ostoliikenteen sopimuskautta. Jos lakiehdotus toteutuu sellaisenaan, ei uutta vähäistä henkilöjunaliikennepalvelua voisi järjestää vuosina 2026–2030, koska kilpailuttamiseen ei ole edellytyksiä, eikä laki mahdollistaisi suorahankinnan käyttöä uusiin liikennepalveluihin. Tällä aikavälillä lisäliikennettä voitaisiin hankkia vain alueilla, joilla on jo ostoliikennettä. Laki asettaisi Suomessa eri alueet hyvin epätasa-arvoiseen asemaan.

Lännen maakunnat vaativat, että suorahankintakiellosta on luovuttava tai sen soveltamiseen on asetettava siirtymäaika nykyisen sopimuksen päättymiseen 31.12.2030 asti.