Pohjois-Pohjanmaan järvien happitilanne edellisvuotta parempi leudon talven vuoksi

Järvien happivarannot vähenevät talven mittaan, kun jääpeite eristää veden ilmakehästä eikä happea tuottavaa yhteyttämistä juuri tapahdu. Happea sen sijaan kuluu vesieliöiden elintoiminnoissa ja orgaanisen aineen hajotuksessa. Rehevöityminen lisää vesistöjen pohjalle kertyvän happea kuluttavan aineen määrää ja pahentaa tilannetta. Matalissa järvissä on pieni vesitilavuus ja happi loppuu herkemmin. Järvien happitilanteeseen tulee täydennystä kevään sulamisvesien mukana.

Pääosa seurantajärvistä vaihtuu vuosittain

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen järvien seurantaohjelmassa vuosittaisessa seurannassa ovat Yli-Kitka syvänne Kuusamossa, Oulujärven Niskanselkä Vaalassa, Iso Vatjusjärvi Haapavedellä ja Komujärvi Pyhäjärvellä. Muut seurantakohteet vaihtuvat vuosittain. Järviä havainnoidaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa (maalis-, heinä-, elo- ja syys-lokakuussa). Maaliskuussa seurannalla saadaan tietoa järvien happitilanteesta talvikerrostuneisuuden lopussa. Näytteenottopaikka on yleensä järven syvänne.

Vuosittain seurannassa olevilla havaintopaikoilla happipitoisuudet olivat maalis-huhtikuussa korkeampia kuin edellisenä talvena, jolloin jääpeitteinen kausi oli pitkä ja talvi kylmempi. Yli-Kitka syvänne ja Oulujärvi Niskanselkä havaintopaikoilla happitilanne on ollut hyvä aiemminkin, mutta happipitoisuudet olivat edellisvuotta korkeampia. Yli-Kitkan syvänne havaintopaikalla jään paksuus oli maaliskuussa 15 cm ohuempi kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Vastaavaa ei Oulujärven Niskanselän havaintopaikalla havaittu. Happiongelmia on ollut erityisesti matalassa ja rehevässä Komujärvessä samoin kuin Iso Vatjusjärvessä, mutta myös näissä happitilanne oli edellisvuotta selvästi parempi. 

Matalissa järvissä happiongelmia herkemmin

Vuosittain vaihtuvissa seurantakohteissa oli kahdeksan järveä, joissa vesisyvyys on niin pieni, että näytteet on otettu vain yhdestä näytteenottosyvyydestä (pääosin yhdestä metristä). Nämä järvet ovat Iin Mursunjärvi, Pudasjärven Naisjärvi, Sievin Jyringinjärvi, Siikalatvan Järvitalonjärvi ja Vähä-Lamujärvi, Muhoksen Pirttijärvi, Oulun Vepsänjärvi ja Sievin Iso-Juurikka. Näistä matalista järvistä heikoin tilanne oli Oulun Vepsänjärvessä ja Iin Mursunjärvessä, joissa happea oli 1,2–1,4 mg/l. Paras happitilanne oli Siikalatvan Järvitalonjärvessä ja Sievin Iso-Juurikassa, joissa happea oli 8,9–10 mg/l.

Syvemmissä järvissä eri lämpötilassa olevat kerrokset eivät sekoitu keskenään ja alusveden happitilanne voi heikentyä. Kuusamon isoilla (> 2 km²) järvillä Pyhäjärvi (73.053), Joukamojärvi, Irnijärvi, Kurkijärvi ja Polojärvi vesipatsaassa oli happea runsaasti, mutta pohjanläheinen happipitoisuus oli alentunut. Näiden järvien ekologinen tila on erinomainen tai hyvä.

Pohjanläheinen hapettomuus vapauttaa rehevissä järvissä pohjasedimentistä ravinteita takaisin veteen, mikä näkyi suurina pohjanläheisinä ravinne- ja rautapitoisuuksina mm. Pudasjärven Kivarinjärvessä ja Haapajärven Hautaperän tekoaltaassa.

Heikko happitilanne voi johtaa kalakuolemiin

Hapenpuute alkaa vaikuttaa kaloihin, kun veden happipitoisuus alittaa 5 mg litrassa. Kalojen hapentarve vaihtelee lajikohtaisesti. Mm. lohikalat, made, ahven ja kuha tarvitsevat paljon happea. Pienimpiä happipitoisuuksia sietävät esim. lahna, ruutana ja pasuri. Ruutana selviää jopa yli puoli vuotta ilman happea.

Talven aikana ELY-keskukseen ei ole tullut ilmoituksia kalakuolemista. Kalakuolemista voi ilmoittaa ELY-keskukseen, mikäli niitä ilmenee jäiden lähdettyä.