Onko lihansyönti väärin ja metsästys syntiä?

Ihmisen hyvyys ei näy lautaselta

Lihansyönti ja metsästys herättävät joissain voimakkaita, moraalissävytteisiä tunteita. Pääsiäisen kunniaksi Metsästäjäliiton Jahtimedia kysyi arkkipiispa Tapio Luomalta ja Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkoselta, mitä he ajattelevat lihansyönnistä ja metsästyksestä.

– Ruokavalio näyttäytyy nykyään monelle oman elämäntavan ja identiteetin kannalta keskeisenä asiana. Jotkut ihmiset ajattelevat, että eläimen käyttäminen ihmisen ruoaksi on kertakaikkisen väärin. Toiset valitsevat lihattoman ruokavalion, esimerkiksi vastustaakseen lihan tehotuotantoa tai ottaakseen huomioon lihantuotannon ympäristövaikutuksen, sanoo arkkipiispa Tapio Luoma.

Monet ovat myös terveydellisistä syistä vähentäneet lihan kulutusta, johon meitä ohjaavat myös kansalliset ravintosuositukset. 

– Mielestäni toisen ihmisen lautasta katsomalla ei kuitenkaan voi päätellä ihmisen hyvyyden tasoa. Samalla on tärkeä tiedostaa, minkälaisia valintoja itse haluaa elämässään tehdä, sanoo Luoma.

Jos toisen ihmisen lautasta katsomalla ei voi päätellä ihmisen hyvyyden tasoa, niin miten evankelis-luterilainen uskonto suhtautuu metsästämiseen? Onko se eettisesti väärin? 

– Vastuullista metsästystoimintaa en osaa pitää vääränä. Meidän ei tulisi suhtautua kepeästi yhdenkään elämän, myöskään eläimen elämän päättymiseen. Metsästys on tässä mielessä vakavasti otettava asia. 

Arkkipiispa toteaa, että on eri asia metsästää sukupuuton partaalla olevia eläimiä harvinaisen kaadon perässä kuin ruoaksi tulevaa riistaa. Eläinpopulaatioita ei saa harventaa liian pieniksi, ja siksi tulee olla tietoinen metsästysmäärien rajoista.

– Kannanhoidollisella metsästyksellä voidaan rajoittaa esimerkiksi peurojen määrää. Monelle metsästys on myös sosiaalisesti merkityksellistä ja yksi tapa liikkua luonnossa, listaa Luoma metsästyksen hyviä puolia.

Jeesus itsekin söi lihaa 

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen näkee, että ihmistä ei tee pahemmaksi se, mitä hän syö.

– Jotkut ihmiset voivat pitää vaikkapa juutalaisten tai islaminuskoisten ruokasäädöksiä tiukkapipoisina ja vanhanaikaisina, mutta kiivailevat itse erilaisten ruokasäädösten kanssa ja määrittelevät ihmisen hyvyyttä ja pahuutta tai puhtautta ja saastaisuutta sen perusteella, mitä hän syö.

– Siinä mielessä on erittäin radikaali se Jeesuksen kiteytys, että mikään, mikä menee ihmisen suusta sisään, ei saastuta – vaan se, mitä ihmisen suusta tulee ulos.

Tällä Jolkkonen viittaa erityisesti pahansuopiin puheisiin ja toisen solvaamiseen. Ihmisen hyvyys perustuu hänestä ennen kaikkea siihen, miten tämä kohtelee muita. Sillä ei ole tekemistä ihmisen hyvyyden kanssa, syökö lihaa vai ei. 

– Jeesus itsekin söi liharuokia, ja hänen vertauksissaan niitä tarjoillaan myös taivasten valtakunnan juhlapöydässä, piispa pohtii. Sen sijaan kunkin kannattaa hänen mielestään miettiä lähinnä terveyden kannalta, mitä syö.

Vastuullisesti toteutetussa metsästyksessä on sekä suoraa että välillistä hyvää, toteaa piispa Jolkkonen. 

Metsästäjät ovat todellisia luonnon ystäviä 

Metsästyksessä Jolkkonen näkee paljonkin hyvää. Sitä myös säädellään ja valvotaan. Ja tarvittaessa rikoksista rangaistaan, sillä metsästys ei voi olla lain ja moraalin noudattamisen ulkopuolella. 

– Metsästys on hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa ravinnon hankkimiseksi, eläinkantojen tasapainoiseksi säätelemiseksi tai haittayksilöiden poistamiseksi, kunhan noudatetaan metsästykseen kuuluvia eettisiä pelisääntöjä. 

Hänestä metsästystä kohtaan esitettyä kritiikkiä kannattaa silti kuunnella. 

– Taustalla voi olla myös tietämättömyyttä ja uutisia huonosti käyttäytyvistä metsästäjistä. Myöskään inhimillistä myötätuntoa ja hellämielisyyttä ei kannata väheksyä, sillä nekin ovat tärkeitä moraalisia resursseja. Pelkkä tunnepitoinen suhtautuminen voi kuitenkin kapeuttaa eettistä harkintaa.

– Metsästäjät ovat mielestäni todellisia luonnon ystäviä, sillä riistanhoito kuuluu aina metsästykseen ja riistakannoista on pidettävä hyvää huolta. On tärkeää, että riistanhoito ja metsästyksen etiikka kuuluvat pakollisena osana metsästyskortin suorittamiseen, hän korostaa. 

Metsästyksessä Jolkkonen näkee sekä suoraa että välillistä hyvää. 

– Ensinnäkin metsästys auttaa saamaan luomuruokaa sekä säätelemään eläinkantojen tasapainoa. Poistamalla vieraslajeja se myös suojelee luonnon monimuotoisuutta. Näiden välittömien hyötyjen lisäksi terve metsästyskulttuuri ylläpitää hyvinvointia. Se opettaa joukossa toimimisen taitoa, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja hoitaa riistakantoja.

Tiina Saario-Kuikon artikkeli on julkaistu alunperin 18.4.2025 Jahtimediassa.