Kuolinpesien aktiivisuutta metsissään voisi lisätä huomioimalla erilaiset omistajat ja tarjoamalla tukea ristiriitatilanteisiin

”Kuolinpesät omistavat noin miljoona hehtaaria eli kymmenyksen yksityisten henkilöiden omistamasta metsämaasta. Kuolinpesät eivät kuitenkaan ole metsätaloudellisesti yhtä aktiivisia kuin muut omistusmuodot. Ne tekevät vähemmän puukauppoja ja metsänhoitotöitä ja ovat epävarmempia suojelutoimista”, sanoo metsäekonomisti Marjo Maidell.

Metsäsektorille on yhä tärkeämpää, että metsiä käytetään aktiivisesti puuntuotantoon ja ilmasto- ja monimuotoisuushyötyjen tuottamiseen. Unohdettujen metsien kustannus yhteiskunnalle kasvaa.

PTT:n selvityksessä on tehty aiemman tutkimuksen pohjalta yhteenveto kuolinpesien päätöksenteon ja metsien omistajanvaihdosten haasteista. Samalla nostetaan esiin keinoja, joilla kuolinpesien päätöksentekoa voisi helpottaa ja niiden purkamista ja aktivoimista edistää. Selvitys toimii keskustelunavauksena, jonka pohjalta alan toimijat voivat kehittää sekä omaa toimintaansa että koko sektorin käytäntöjä.

Kuolinpesien aktivoimiseen tarvitaan monia eri keinoja

Kuolinpesien aktivointiin ja purkamiseen sekä omistajanvaihdosten aikaistamiseen ei ole yhtä ainoaa ratkaisua, sillä päätöksenteon vaikeudet johtuvat moninaisista ja tilannekohtaisista syistä.

Kuolinpesien päätöksentekoa voitaisiin edistää esimerkiksi seuraavin tavoin:

• Kuolinpesän osakkaiden tunnetekijöiden ja ristiriitojen käsittelyyn tarvitaan lisätukea. Nykyisin omistajanvaihdosten asiantuntijoilla ei aina ole keskusteluyhteyttä ja sovintoa edistävien menetelmien tuntemusta.
• Kuolinpesien ja yhtymien päätöksenteko vaatii tällä hetkellä osakkaiden yksimielisyyden, joten yksikin osakas voi estää lähes kaikki tilalla tehtävät toimet. Lisäksi vaatimus yksimielisyydestä hankaloittaa päätöksentekoa tilanteissa, joissa osakkaan menehtyessä kuolinpesän osakkaaksi tulee toinen kuolinpesä. Kuolinpesien ja yhtymien enemmistöpäätöksenteon toteutusta sekä sen hyötyjä ja haittoja tulisi selvittää.
• Metsän hallinnointi helpottuu, kun kuolinpesän osakkaat ovat sopineet käsittelyn periaatteista ja valtuuttaneet yhden osakkaan tekemään päätöksiä. Luonteva hetki yhteishallintosopimuksen laatimiselle on perunkirjoitustilaisuus.
• Kuolinpesille suunnattujen palveluiden tulisi huomioida erityisesti luonnon- ja maisemansuojelun sekä virkistyskäytön tavoitteet, joita kuolinpesien metsänomistajilla on muita omistusmuotoja yleisemmin. Lisäksi hallinnollista työtä voidaan vähentää kokoamalla useita lähitulevaisuuteen ajoittuvia metsän- ja luonnonhoitotoimia yhteen sopimukseen.
• Kuolinpesissä on selvästi enemmän naismetsänomistajia kuin muissa omistusmuodoissa. Metsänomistaja 2020 -hankkeen kyselyaineiston mukaan kuolinpesien naisomistajat olivat tehneet puukauppoja harvemmin kuin miesomistajat. Tämän vuoksi kuolinpesien kautta metsää omistaville naisille tulisi kehittää räätälöityjä palveluja ja viestintää, myös vertaisviestintää.

Lisäksi metsän omistajanvaihdoksia voisi aikaistaa seuraavin tavoin:

• Metsätilan omistajanvaihdosta koskevaa harkintaa ja keskustelua vaihdoksesta pitäisi aikaistaa. Tätä varten tarvitaan parempi käsitys eri tavoista, joilla prosessia voi edistää sekä työkaluja sen toteuttamiseen.
• Metsän omistajanvaihdoksia edistetään perinteisesti taloudellisiin ja teknisiin kysymyksiin keskittyvillä toimenpiteillä, vaikka kyseessä on usein myös vahvasti vuorovaikutukseen ja perhesuhteisiin liittyvä prosessi. Näihin inhimillisiin tekijöihin sekä ristiriitatilanteiden käsittelyyn tulisi tarjota nykyistä enemmän tukea.

Selvitys on julkaistu PTT:n puheenvuoroja-sarjassa osoitteessa https://www.ptt.fi/julkaisut/3-2025-puut-perinto-ja-paatokset-kuolinpesien-rooli-muuttuvassa-metsapolitiikassa/

Työtä on rahoittanut Keskitien säätiö.