SDP:n eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2026-2029.

Arvoisa puhemies, 

Miten kestävyysvaje muuttuu jakovaraksi? Hallituspuolueiden kunta- ja aluevaalitappion myötä.

Näinhän tässä kävi. Hävittyjen vaalien jälkeen hallitus heitti kaikki taloustavoitteensa roskakoriin ja piti jakovarariihen omille eturyhmilleen. Notkuva noutopöytä katettiin yhteiskunnan raharikkaille. Tavallisille suomalaisille jätetään tylysti näiden bileiden laskun maksajan rooli.

Hyvätkin päätökset jäävät tämän tosiasian varjoon: Te pääsitte valtaan lupaamalla lopettaa velkaantumisen, mutta tämäkin lupaus katosi Smolnasta savuna ilmaan.  Jäljelle ei jäänyt edes rippeitä.

Arvoisa puhemies,

Puoliväliriihen suurin uutinen on tosiaan se, että pääministeri Orposta on tullut todellinen velkalaivan kippari. Olette viemässä Suomea tukevasti EU:n tarkkailuluokan etupulpettiin.

Valtionvarainministeriön ennusteen mukaan Suomen velkasuhde kasvaa tulevina vuosina jo 90 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ylitämme joka vuosi EU:n sallimat rajat velkaantumiselle. Tämä hallitus velkaantuu enemmän, kuin paljon haukuttu edellinen hallitus.

Kaiken kukkuraksi hallitus otti mallia Kreikasta ja lähti kaunistelemaan tilikirjoja lunastamalla pikavipin Valtion eläkerahastosta.

Mutta älkää pääministeri huoliko. Ette te päädy velkaennätyskirjaan yksin. Ministeri Purra jää nimittäin historiaan valtiovarainministerinä, joka on eniten kuitannut velkaa koko Suomen historiassa. Pitääkö siis valtionvarainministeriä nimittää jatkossa velkahamstraajaksi?

Arvoisa puhemies,

Olin aluksi vilpittömän yllättynyt puoliväliriihen veropäätöksistä. Olisiko nyt vihdoin tavallisen suomalaisen vuoro? Valitettavasti jouduin jälleen pettymään.

Jakovarariihen suurimmat voittajat ovat kiistatta yhteiskunnan kaikista rikkaimmat. Heidän verotustaan hallitus keventää miljardiluokassa ja tietenkin velaksi. Pieni- ja keskituloisten veronkevennykset hallitus imuroi suurimmaksi osaksi takaisin uusilla veronkorotuksilla.

Samaan aikaan kun esimerkiksi liittoon kuuluvan luokanopettajan tilipussi kasvaa alle viidellä eurolla kuukaudessa, niin hallituksen veropolitiikka hellii ministerien tuloluokkaa noin 100-kertaisella veronkevennyksellä tähän opettajaan verrattuna. Siis johtajille lähes satakertainen veronkevennys tavallisiin suomalaisiin verrattuna.

Tätä ei voi käsittää, saati hyväksyä.

Ikävät yllätykset eivät lopu tähän. Koska hallitus on hoitanut työllisyyttä surkeiten koko Euroopassa, kohdistuu työttömyysvakuutusmaksuihin merkittävä korotuspaine. Tämä uhkaa kääntää monen veronalennuksen kokonaan pakkasen puolelle.

Jos näin käy, niin hallituksen veronale kohdistuukin tosiasiassa vain yli 9000 euroa kuukaudessa ansaitseville. Paljon mainostetusta veroalesta uhkaa tulla verohistorian suurin bluffi!

Johtopäätös on selvä: Orpon hallitus on kyllä todella ärhäkkä verokarhu pieni- ja keskituloisille. Mutta vastaavasti höveli mesenaatti rikkaille ja ökyrikkaille.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen politiikalle on vaihtoehto.

Veronalennuksen on kohdistettava tavallisille suomalaisille. Heille pitää jäädä tuloistaan enemmän käteen. Emme tekisi veronkiristyksiä järjestäytyneille palkansaajille, mutta laittaisimme institutionaaliset sijoittajat verolle.  

Yleisen yhteisöveroalen sijaan tekisimme yrityksille laajemman investointikannustimen. Kannustetaan yrityksiä mieluummin laittamaan kuokka maahan, kuin palkitaan laiskasta pääomasta nykyisiä omistajia. Investointikannustinta rahoittaisimme karsimalla yritystukia.

Puolen prosenttiyksikön arvonlisäveron alennus tuskin tulee kuluttajille näkymään. Parannetaan mieluummin kotitalousvähennystä ja nostetaan yritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa. Näin myös pienet yritykset hyötyisivät. 

Vahvistaisimme myös kotimaista kasvurahoitusta miljardiluokassa ja panostaisimme osaamiseen, kasvun tärkeimpään käyttövoimaan.

Ja jos halutaan marginaaliveroja alentaa, tulee se rahoittaa uudistamalla listaamattomien yhtiöiden osinkoverojärjestelmää.

Kaiken voi tehdä reilummin.

Arvoisa puhemies,

Moni suomalainen on todella ihmeissään. Rahojen piti olla aivan loppu. Uhrauksia piti tehdä. Piti olla oikea aika lopettaa velkaantuminen.

Nyt suomalaiset kysyvät: menivätkö ihmisten uhraukset hukkaan? Hallituksen vastaus on jykevä: eivät ne hukkaan menneet, ne menivät lyhentämättöminä vuorineuvosten taskuihin.

Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen.