Virtsankarkailusta kärsii turhaan jopa puolet naisista – vain joka neljäs hakeutuu hoitoon

Virtsankarkailulla tarkoitetaan mitä tahansa tahatonta virtsan karkaamista. Sen vaikeusaste vaihtelee hyvin lievästä aina päivittäistä arkea oleellisesti rajoittavaan oireiluun, ja karkaavan virtsan määrä voi vaihdella tipoista koko rakon tyhjenemiseen. Merkittävää elämänlaadun heikkenemistä aiheuttavaa virtsankarkailua ilmenee arviolta alle 10 % naisista. Oireet ilmaantuvat usein iän myötä, ja Mehiläisen asiointidatan mukaan diagnoosien määrä suhteessa lääkärikäyntien määrään nouseekin merkittävälle kasvu-uralle naisen lähestyessä 40 ikävuotta. 

–  Virtsankarkailu voi vaikuttaa negatiivisesti monella eri elämänalueella, ja esimerkiksi psyykkinen hyvinvointi, fyysinen aktiivisuus, ihmissuhteet ja seksuaalisuus saattavat kärsiä siitä. Pahimmillaan virtsankarkailu voi estää liikuntaa tai jopa kodista poistumista, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Henri Leminen Mehiläisestä.

Virtsankarkailuun on olemassa hoitokeinoja, ja asiantuntija kannustaa ottamaan asian puheeksi lääkärin vastaanotolla, jos virtsankarkailu on jatkuvaa ja häiritsee normaalia elämää.  

– Vaiva on yleinen ja asiantuntijat ovat tottuneet siitä puhumaan. Esimerkiksi häpeän tunteen ei siis kannata estää hoitoon hakeutumista, Leminen kiteyttää. 

Taustalla usein lantionpohjan heikot tukirakenteet tai heikentynyt virtsaputken sulkija

Naisten virtsankarkailu ilmenee tyypillisesti kahdella tavalla. 

Ponnistusvirtsankarkailua esiintyy yleisimmin noin 50 vuoden iässä. Silloin virtsaa karkaa yskiessä, aivastaessa tai liikuntasuorituksissa. Vaiva johtuu virtsaputkea ympäröivien lantionpohjan tukirakenteiden heikkoudesta sekä virtsaputken sulkijan heikentyneestä toiminnasta. 

– Merkittävimpiä riskitekijöitä ponnistusvirtsankarkailulle ovat ylipaino, raskaus ja alatiesynnytys, toteaa Leminen. 

Pakkovirtsankarkailussa virtsarakon seinämälihas supistelee epätarkoituksenmukaisesti, mikä johtaa äkilliseen pakottavaan virtsaamistarpeeseen ja virtsan karkaamiseen. Tyypillinen oire virtsankarkailun ohella on häiritsevän tiheä virtsaamistarve.   

–  Mahdollisia syitä voivat olla esimerkiksi useat keskushermoston sairaudet, mutta yleensä taustalta ei löydy mitään huolestuttavaa, Leminen sanoo. 

Hoitoa elintapamuutoksilla ja fysioterapialla – moni voi tarvita myös toimenpidehoitoa 

Virtsankarkailun hoidossa lähtökohtana ovat elintapamuutokset, lääkityskokeilut ja lantionpohjalihasfysioterapia.  

– Virtsankarkailua voi ehkäistä ylläpitämällä lihaskuntoa ja liikunnallisuutta sekä tekemällä lantionpohjan lihasharjoituksia, erityisesti synnytyksen jälkeen. Lisäksi ummetuksen hoito, liiallisen juomisen välttäminen, kofeiini- ja alkoholituotteiden käytön rajoittaminen sekä tupakoinnin lopettaminen voivat auttaa, Leminen kertoo.  

Elämäntapamuutoksista huolimatta moni vaikeammasta ponnistusvirtsankarkailusta kärsivä tarvitsee lisäksi toimenpidehoitoa, jonka avulla todennäköisyys vaivasta eroon pääsemiseen on kohtalaisen hyvä. Toimenpidevaihtoehtoina ovat paikallispuudutuksessa tehtävät TVT-leikkaushoito ja Bulkamid-injektiohoito.  

Pakkovirtsankarkailun hoitoon kuuluu elintapamuutosten ohella lääkehoito, kuten emättimen ja ulkosynnyttimien paikallisestrogeenihoito sekä rakkoa rauhoittava lääkitys. Lisäksi lantionpohjafysioterapian keinoista, kuten rentoutusharjoitteista, sekä virtsarakon kouluttamisesta voi olla apua.  

Lisätietoja: 

Mehiläinen, Henri Leminen, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri  

Yhteydenotot Mehiläisen viestinnän Sini Artimaan kautta, sini.artimaa@mehilainen.fi, p.  040 125 5941