Mitä synnyttäminen tekee keholle ja kansantaloudelle? Vuoden Tiedekynä -voittajat pureutuvat synnytyksen jälkeisiin vaivoihin, joiden hintalappua kukaan ei ole laskenut

JULKAISUVAPAA TORSTAINA 15.5. KLO 8

Synnyttäjän keho ja mieli kantavat raskauden ja synnytyksen jälkiä läpi elämän, ja sillä on vaikutuksia myös talouteen, todetaan Anna Rajalan ja Tiina Vaittisen Vuoden Tiedekynä -palkitussa tutkimusartikkelissa. Koneen Säätiö on myöntänyt 25 000 euron arvoisen Vuoden Tiedekynä -palkinnon Rajalan ja Vaittisen artikkelille ”Synnytinelinten poliittinen talous: biologisen uusintamisen kustannuksista poliittisen talouden vaginaalisilla rajapinnoilla”. Artikkeli on ilmestynyt Poliittinen talous -lehden hoivan politiikkaa käsittelevässä teemanumerossa (10:2022). Lue arkkeli tästä.

Poliittisessa puheessa synnyttäminen on ollut osallistumista ”synnytystalkoisiin”, uusien veronmaksajien tuottamista eli työvoiman biologista uusintamista. Rajala ja Vaittinen, yhteiskirjoitusnimeltään Annastiina Rajala-Vaittinen, kohdistavat kuitenkin huomion syntyvien lasten sijaan synnyttäneisiin ja – akateemisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tabuja rikkoen – erityisesti synnytinelimiin.

Kirjoittajat tuovat esiin, millä tavoin synnyttäminen rapauttaa ruumista ja jättää jälkensä myös synnyttäneen mieleen.

Siksi sillä on vaikutuksia niin henkilökohtaisen elämän kuin kansantaloudenkin kannalta. Palkitussa artikkelissa tutkijat kysyvätkin, miten vaginallisten ihmisten hyvinvoinnista huolehditaan julkisessa taloudessa – kenen ehdoilla ja kustannuksella. 

Synnytysten pitkät jäljet: synnytyselinten poliittinen talous

”Kaikilla talousjärjestelmillä on vaginaaliset rajansa”, Rajala ja Vaittinen tiivistävät artikkelin pääväittämää.

”Synnyttäminen on ainoa talouden uusintamiseen liittyvä biologinen tapahtuma, joka säännöllisesti repii ja venyttää ihmisruumiita rikki”, he kirjoittavat.

Rajala ja Vaittinen korostavat ristiriitaa siinä, että vaikka heikkenevän huoltosuhteen Suomeen haluttaisiin uusia veronmaksajia, niin synnytyksen fyysisistä ja psyykkisistä vaikutuksista ei kuitenkaan kanneta yhteiskunnan tasolla vastuuta.

”Vaginat eivät ole vain talouden käyttöesineitä ja uusintamisen instrumentteja.” 

Synnytys rapauttaa synnyttäjän ruumista, ja sillä on jälkensä pitkälle elämään. Erityisesti tutkijat nostavat artikkelissa esiin raskauden ja synnytyksen aiheuttaman inkontinenssin. Kansainvälisten arvioiden mukaan alatiesynnytyksestä jää joka kolmannelle synnyttäjälle virtsankarkailuvaivoja ja jopa joka kymmenennelle ulosteenkarkailua.

Artikkelin tutkimusote on feministinen: ”Vuodot ehkä syntyvät maailman luonnollisimmassa tapahtumassa, uutta ihmistä synnytettäessä, mutta vuotojen hoitamatta jättämisessä ei ole mitään luonnollista.”

”Synnyttäneiden inkontinenssi on asia, jonka osalta julkista taloutta voitaisiin parantaa leikkaamatta. Se on ennaltaehkäistävissä, jos raskaana oleville ja synnyttäneille tarjottaisiin esimerkiksi lantionpohjan fysioterapiapalveluita. Mutta jos vaivaa ei hoideta nuorella iällä, lievä inkontinenssi voi iän myötä pahentua ja kerryttää inhimillisiä, taloudellisia ja ympäristökustannuksia koko elämänkaaren ajan”, tutkijat avaavat pidemmän aikavälin vaikutuksia.

Iäkkäillä virtsan- tai ulosteen inkontinenssi vaikuttaa esimerkiksi siihen, missä vaiheessa tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa.

Tähän tutkijakaksikko haluaa tuoda taloudellisen näkökulman: mitä synnyttäminen maksaa inhimillisesti, mitä taloudellisesti?

”Aika traaginenhan siitä tuli”: ”Annastiinan” fiktiivinen elämäntarina

Jotta inkontinenssin tai muiden raskauden ja synnytyksen aiheuttamien terveyshaittojen kansantaloudellisia kustannuksia voitaisiin laskea, tarvittaisiin riittävän pitkän aikavälin aineistoja.

”Elämänkaaren aikana kumuloituvien kustannusten arvioimiseksi olisimme tarvinneet vuosikymmenten ajalta hankittuja pitkittäisaineistoja. Sellaisia ei kuitenkaan ollut nyt mahdollista hankkia, joten päätimme hyödyntää tuolloin käynnissä olleessa inkontinenssihankkeessa kerättyä aineistoa sekä muuta aikaisempaa tutkimusta ja koostaa siitä elämänkulun, jonka tyyppinen monen synnyttäneen tarina saattaisi olla”, kirjoittajat kertovat.

Syntyi kuvitteellisen ”Annastiinan” fiktiivinen elämäntarina. Tarinassa pidätysvaivoista seuraa Annastiinalle ensin aiemmin mieluisista liikuntaharrastuksista luopuminen, sitten seksielämän kuihtuminen, aviero, masennus- ja sairauslomajaksoja ja lopulta eläkeikäisenä siirtyminen ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Hoidon vaivoihinsa hän maksaa eri elämänvaiheissa pitkälti omasta kukkarostaan.

”Aika traaginenhan siitä tuli”, Rajala ja Vaittinen nauravat. ”Kaikki tämä ei tietenkään välttämättä kumuloidu yhden ihmisen kohdalle, mutta tutkimuksen informoiman realistisen fiktion tai akateemista proosan tarkoitus on luoda kokonaiskuva mahdollisesta elämänkulusta.”

Tutkijat ovat huomanneet, että tarinallinen menetelmä ei pelkästään pohjaa tutkimukseen vaan myös ruokkii tutkimuksen tekemistä.

”Kun kirjoittaa jonkun näkökulmasta, asettuu eri tavalla toisen asemaan. Se saa kysymään sitä, mitä tälle tarinan ruumiilliselle henkilölle voisi aiempaan tutkimukseen nojaten tapahtua, ja ohjaa tutkimuksellisestikin etsimään tietoa, jota tarvitaan tarinan tueksi.”

Fiktiivisen tarinan tarkoitus on osaltaan antaa myös syötettä jatkotutkimukselle.

”Nythän pitäisi oikeastaan löytää se feministinen terveystaloustieteilijä, joka laskisi synnytysten aiheuttamien vammojen kansantaloudellisia kustannuksia pitkällä aikavälillä, erityisesti hoidettavissa ja ehkäistävissä olevien vammojen osalta.”

Yhteiskirjoitus nimi vastarintana kilpailullisuudelle

Palkitun artikkelinsa tutkijat ovat kirjoittaneet molempien etu- ja sukunimiä yhdistävällä yhteiskirjoitusnimellä Annastiina Rajala-Vaittinen. Yhteiskirjoitus nimi on heille myös vastarintaa nykyiselle yliopistomaailmalle, jossa yhdessä tekemisen sijaan korostuu kilpailullisuus.

”Vaikka kirjoittaisit ja julkaisisit ihan yksin, niin tiede on aina yhteistyön tulosta”, kirjoittajat perustelevat ratkaisua.

”Annastiina osaa tehdä paljon enemmän, pystyy paljon enempään ja uskaltaa paljon enemmän kuin mitä Tiina tai Anna yksin. Annastiinalla on myös oma ORCID-tutkijatunniste, ja ura vielä edessä”, Rajala ja Vaittinen lupaavat.

Vuoden Tiedekynä -palkinnon tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Vuodesta 2010 alkaen myönnetyn palkinnon suuruus on 25 000 euroa ja se on yksi Suomen suurimmista tieteellisen kirjoittamisen palkinnoista. Tunnustus jaetaan vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöntutkimuksen alan suomenkielisen artikkelin kirjoittajalle tai kirjoittajille. 

Anna Rajala (PhD) ja Tiina Vaittinen (YTT) ovat hoivan poliittisen talouden tutkijoita. Rajala työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistolla, ja Vaittinen vapaana tutkijana sekä vastikään perustamansa oikeudenmukaista kestävyyssiirtymää sosiaali- ja terveydenhuollossa edistävän The GoodMess -yrityksen toimitusjohtajana.