Asuntolainakanta supistuu, mutta kulutusluottojen määrä kasvaa?

Lainavertailua tekevän Lainavertailijan tilastojen mukaan, moni kuluttaja hakee nyt useammin lainaa 25000 kuin 250000 eurolla. Viime kuukausina erityisesti keskikokoiset kulutusluotot ovat kasvattaneet suosiotaan, kun taas suuret asuntolainat ovat jääneet aiempaa harvinaisemmiksi.

Sama kehitys näkyy myös Suomen Pankin tilastoissa, joiden mukaan asuntolainakanta on supistunut, vaikka korkotaso on alkanut laskea. Tilastojen mukaan kotitalouksien asuntolainakanta laski vuoden 2025 alkupuoliskolla reilut 0,6 prosenttia, mikä kertoo suomalaisten varovaisuudesta suurten lainapäätösten suhteen. 

Sen sijaan kulutusluottojen kokonaismäärä on hienoisessa kasvussa, erityisesti 10 000–30 000 euron lainojen osalta. Tämä viittaa siihen, että moni paikkaa talouttaan pienemmillä, mutta usein korkeakorkoisemmilla lainoilla, vaikka korkotaso onkin kääntynyt laskuun vuoden takaisista huipuista.

Mitä tilanteesta voidaan päätellä?

Tilanne kertoo ennen kaikkea kuluttajien varovaisemmasta suhtautumisesta pitkäaikaiseen velkaan ja talouden epävarmuuteen. Suuret asuntolainat eivät tällä hetkellä houkuttele yhtä laajaa hakijajoukkoa kuin aiempina vuosina, vaikka 12kk euriborin roima lasku olisi voinut ennakoida toisenlaista kehitystä. 

Kuluttajien varovaisuutta selittävät muun muassa epävarmat talousnäkymät, asuntomarkkinoiden hiljeneminen ja kotitalouksien ostovoiman heikkeneminen. Moni saattaa myös odottaa lisälaskua koroissa tai asuntojen hintojen pohjakosketusta ennen kuin tekee suuria investointeja tulevaisuuteensa.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen taloudelle?

Lainamarkkinan kehitys heijastaa laajempaa talouden epävarmuutta ja kuluttajien varovaisuutta, mikä voi pitkällä aikavälillä jarruttaa kotimarkkinoiden elpymistä. Asuntomarkkinoiden hiljentyminen ja suurten investointien lykkääntyminen näkyvät suoraan rakentamisen ja muiden siihen liittyvien toimialojen kysynnän vähenemisenä.

Toisaalta kulutusluottojen kasvava käyttö kertoo siitä, että kotitaloudet tasapainottelevat arjen menojen kanssa velkarahoituksen avulla. Tämä lisää riskiä kotitalouksien taloudellisen puskurin heikkenemisestä, mikä voi heijastua laajemmin koko kansantalouteen, jos työllisyystilanne tai korkotaso kehittyy kuluttajien odotuksia heikommin.

Suomen talouden kestävän kasvun näkökulmasta olisi tärkeää, että kotitalouksilla olisi rohkeutta investoida pitkäjänteisesti omaan asumiseensa ja tulevaisuuteensa, mutta vain vastuullisen velanhoitokyvyn rajoissa.