Psykiatrian identiteettikriisit muovaavat mielenterveyden käsitystä ja hoitoa

FM Mia Pohtola on tutkinut psykiatrian kehitystä 1800-luvun puolivälistä nykypäivään. Koneen Säätiön tukemasta tutkimuksesta käy ilmi psykiatrian historiassa toistuva sykli, jossa ammattikunta kohtaa identiteettikriisin ja määrittelee itsensä sen seurauksena uudelleen. Tämä sykli on jälleen ajankohtainen. 

– Ihmiset haluavat ymmärtää, miksi elämme keskellä kasvavaa mielenterveyden kriisiä ja mistä se laajemmin yhteiskunnallisesti kertoo. Aikamme mielenterveyden kriisi on oire psykiatrian orastavasta uudesta kriisistä, jonka taustalla on diagnostiikan keskeinen asema niin psykiatriassa kuin yhteiskunnassa ja kulttuurissakin. Tämä puolestaan liittyy historiallisiin kehityskaariin, joita tutkimukseni tarkastelee.  

Kolme sykliä ja kolme kriisiä 

1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun psykiatria keskittyi vaikeiden mielisairauksien hoitoon mielisairaaloissa, mutta sairaalat tukkeutuivat potilaiden määrästä, mikä johti ensimmäiseen kriisiin. 

1900-luvun alusta 1970-luvulle psykiatria laajensi toimintaansa ennaltaehkäisyyn ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Yksityisklinikat yleistyivät, ja fokus siirtyi yhä lievempiin mielenterveyden ongelmiin. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten tämä laajeneminen hämärsi psykiatrian identiteettiä ja nostatti vahvoja arvoristiriitoja psykiatrien kesken.  

Kolmas identiteettisykli ajoittuu 1980-luvulta nykypäivään. Vuonna 1980 julkaistiin päivitetty psykiatrinen luokitusjärjestelmä, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-III), jonka avulla määritellään, mitä eri mielenterveyden häiriöt ovat ja millä perusteilla niitä diagnosoidaan. Se loi psykiatriseen diagnostiikkaan oirelistaukset eli diagnostiset kriteerit. Sen tuomat uudet rajat auttoivat psykiatriaa hetkellisesti hallitsemaan laajentumisen ongelmaa. Nykyään sen ylikorostuminen ja kasvava pettymys viittaavat uuteen kriisiin. 

Hoidetaanko yksilön vai yhteiskunnan sairautta? 

Kriisin kaavan elementit alkavat Pohtolan mukaan täyttyä myös Suomessa. Ajankohtaisessa keskustelussa nousevat esiin mielenterveyskriisin lisäksi nuorten kasvanut pahoinvointi, ADHD-diagnoosien kasvu, mielenterveyspalvelujen ruuhkautuminen ja suomalaisen psykiatrian ammatilliset haasteet näiden teemojen keskellä. 

– Hoitomassojen selkeä kasvu tukkii hoitojärjestelmää, mikä johtaa psykiatrin ammatillisen roolin byrokratisoitumiseen. Kuten eräs suomalainen psykiatri totesi: potilaista on tullut nimiä lomakkeissa, joita lähetetään eri suuntiin. Tällainen ei ole motivoivaa psykiatrillekaan.  

Kasvaneet hoitomäärät herättävät Pohtolan mukaan vääjäämättömiä kysymyksiä.  

– Mistä uudet massat syntyvät? Kärjistetysti: ovatko yksilöt sairaita vai onko yhteiskunta sairas? Yritämmekö ratkaista ongelmaa oikeasta suunnasta? Entä mikä on psykiatrian tehtävä, rooli, vastuu ja rajat ongelman ratkaisemisessa?  

Diagnostiikan ongelmista on keskusteltava 

Diagnoosijärjestelmä, joka loi 1980-luvulla uutta optimismia psykiatrialle, on vuosikymmenien aikana kasvanut byrokraattisesti raskaaksi ja herättänyt laajaa pettymystä sen tieteelliseen tarkkuuteen liittyen.  

– Esimerkiksi nimikkeet kuten masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö eivät ole vain lääketieteellisiä termejä vaan myös tapoja, joilla ihmiset nykyään ymmärtävät omaa pahaa oloaan ja läheistensä oireita. Diagnoosit vaikuttavat potilaiden hoitopolkuun, siihen, miten he puhuvat kokemuksistaan ja siihen, miten heidän läheisensä käsittelevät heidän tilannettaan, Pohtola sanoo. 

Diagnoosit siis sanoittavat kärsimystä, mutta samalla ne voivat myös rajoittaa sitä, miten mielenterveyden ilmiöitä yhteiskunnassa nähdään ja käsitellään. 

– Tarvitsemme rohkeaa keskustelua diagnostiikan valuvioista, jotta voimme tunnistaa ongelmien syyt ja kehittää monipuolisempia mielenterveyden tukipalveluja. Lisäksi tarvitsemme psykiatrisen diagnostiikan luonteen parempaa ymmärtämistä yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti. Tutkimukseni laaja kuva psykiatrian kehityksestä tarjoaa työkaluja tämän keskustelun käymiseen yhteiskunnassa ja psykiatrian ammattikunnan piirissä, Pohtola sanoo. 

Väitöksen tiedot 

Mia Pohtola väittelee 17.5.2025 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Losing the Soul of American Psychiatry - The Profession's Identity Crisis in the Late 1960s and Early 1970s". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, PIII, Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä on professori Matthew Smith, University of Strathclyde, ja kustoksena on Soile Ylivuori. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.