Miksi järjestäytymisestä halutaan rangaista?

Ilmeisesti Bottalla maltti petti ja kampanja lähti liikkeelle etupellossa, kun vuoden vaihteeseen on vielä pitkä aika. Arvatenkin jatkoa tälle tematiikalle seuraa loppuvuodesta lukuisten edunvalvontajärjestöjen toimesta, kuten vaikkapa Suomen Yrittäjien, Kauppakamarin ja Elinkeinoelämä EK:n suunnalta. Riemua kun palkansaajakentän kurjistamisesta ja järjestäytymisen heikentämisestä on vaikea kätkeä.

Mainittu kampanja ja puoliväliriihen päätökset olivat vain kirsikka kakun päälle koko hallituskautta tahdittaneisiin uudistuksiin. Kaikkien työelämäheikennysten päälle hallitus katsoi vielä tarpeelliseksi antaa koruttoman viestin palkansaajille. Ammattiliittojen verovähennysoikeuden poistaminen on puhtaasti ideologinen valinta. Kaiken huipennukseksi verovähennysoikeuden poisto ei todennäköisesti kohdistu kaikkiin työnantajajärjestöihin.

Näillä toimilla maan hallitus toteuttaa taustatukijoidensa tahtoa yleissitovuudesta ja -korotuksista luopumiseksi. Tämän mission toteuttamiseksi työnantajajärjestöt ovat lobanneet verovähennysoikeuden poistamisen, sillä sen uskotaan heikentävän järjestäytymistä ja sitä kautta johtavan neuvotteluvoiman vähenemiseen.

Asetelma on käsittämätön. Milloin palkansaajat ovat puuttuneet yritysten ja työnantajien järjestäytymiseen? Päinvastoin - olemme aina kannustaneet yrityksiä järjestäytymään, sillä työelämän kehittäminen tarvitsee useamman osapuolen. Tässä kyllä tulee todistettua vanha sananlasku siitä, että kiittämättömyys on maailman palkka. Ja monelle se olisi konkreettisesti sitä rahapussissakin, ellemme me ammattiliitot olisi neuvotelleet uudet työ- ja virkaehtosopimukset. Alkuperäinen tarjous monessa pöydässä oli pyöreä nolla euroa korotuksiksi, mutta vaikeiden vääntöjen jälkeen seuraavalla kolmivuotiskaudella palkankorotukset ovat keskimäärin 7,8 prosenttia.

Vaikka verovähennysoikeus poistuisikin, kuvamme näyttää selkeästi järjestäytyneen asiantuntija- ja esihenkilötyötä tekevän saaman hyödyn neuvotelluista palkankorotuksista. Jäsenmaksut kuittautuu helposti tulevan kauden korotuksilla. Kysymys kuuluu, koskeeko neuvotellut korotukset tulevaisuudessa kaikkia palkansaajia vai pelkästään heitä, jotka ovat ammattiliittojen jäseniä? 

Palkansaajien ja työnantajien välillä on aina ollut erimielisyyksiä, mutta niistä huolimatta yhteinen näkemys on löydetty - kuten kaveruussuhteessa on tapana. Nyt näyttää siltä, että työnantajia edustavat organisaatiot ovat löytäneet uuden kaverin, joiden kanssa moukaroidaan palkansaajakenttää. 

Hallituksen ideologisilla päätöksillä voi olla monia peruuttamattomia seurauksia, joita ei selvästikään ole pohdittu ollenkaan. Työnantajalinnakkeessa ja hallituksessa sietäisi miettiä, voiko työelämää kehittää tulevaisuudessa yksipuolisesti ja vain parlamentaarisen päätöksenteon varassa? Vai olisiko järkevämpää tehdä se edelleen yhdessä palkansaajien kanssa?

Näinä aikoina palkansaaja tarvitsee ammattiliittoa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kylmää kyytiä on luvassa lisää.