Väitös: Kilpirauhashormonien ylimäärä kuormittaa sydäntä ja verisuonielimistöä

Noin prosentilla väestöstä on sisäsyntyinen kilpirauhasen liikatoiminta. Sen hoitovaihtoehtoina ovat lääkehoito, radiojodi tai leikkaus. Usein ensisijaisena hoitona käytetään pitkäaikaista tyreostaattihoitoa, vaikka siihen liittyy suuri riski liikatoiminnan huonolle hallinnalle ja sairauden uusiutumiselle.

Nelli Suonsyrjä tarkasteli väitöstutkimuksessaan tyreostaattilääkityksen aikana tapahtuvaa kilpirauhasarvojen vaihtelevuutta ja sen yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Lisäksi hän mittasi kajoamattomin menetelmin sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan muutoksia kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla sekä terveillä verrokeilla. Hän selvitti myös hyväennusteisen kilpirauhassyövän sairastaneiden sydän- ja verisuonisairastavuutta ja -kuolleisuutta noin 20 vuoden seurannan aikana.

Sydän- ja verenkiertoelimistön tutkimukset osoittivat, että liikatoiminnan aikana verenkierron tila kiihtyi, ääreisverenkierron vastus alentui, verenpaineen jakautuminen verisuonistossa muuttui ja pulssipaine kasvoi korostetusti keskeisen verenkierron ja ääreisverenkierron välillä. Myös verimäärä, jonka sydän pumppaa minuutissa, suurentui. Tämä selittyi aiemmista näkemyksistä poiketen sydämen syketaajuuden, ei iskutilavuuden kasvulla. Lisäksi sepelvaltimokierrossa todettiin epäedullisia muutoksia.

– Sydän kuormittuu usealla eri mekanismilla jo lievässä ja keskivaikeassa liikatoiminnassa, mikä osaltaan korostaa liikatoiminnan nopean hoidon merkitystä. Löydökset viittaavat siihen, ettei sydän- ja verenkiertoelimistön tapa vastata kiihtyneen aineenvaihdunnan tarpeisiin liikatoiminnassa ole tehokkain mahdollinen, Suonsyrjä kertoo.

Suonsyrjä havaitsi myös, että tyreostaattilääkityksen aikana kilpirauhashormoni tyroksiinin eli T4-V:n vaihtelevuus on sydän- ja verisuonisairastavuuden riskitekijä. Valtaosa sydän- ja verisuonisairastavuudesta johtui rytmihäiriöistä, erityisesti eteisvärinästä.

Myös kilpirauhassyövän sairastaneilla on suurentunut sydän- ja verisuonisairastavuus, mikä selittyy pääosin eteisvärinäriskillä. Riski oli koholla erityisesti niillä potilailla, joiden seurannanaikainen tyreotropiinin (TSH) taso oli alle 0.1 mU/l.

Kilpirauhashormonien ylimäärä voikin johtua myös elimistön ulkopuolisista syistä, kuten kilpirauhaslääkityksen liiallisesta annostelusta. Aiemmin kilpirauhassyövän hoidossa on pyritty vähentämään syövän uusiutumisriskiä laskemalla TSH-pitoisuus verikokeissa mittaamattoman matalaksi suurilla kilpirauhaslääkityksen annoksilla. Hoidon tarpeellisuus ja riskit kilpirauhassyöpää sairastavilla ovat nousseet esille, koska syövän ennuste on nykyään erittäin hyvä.

– Sekä sisä- että ulkosyntyiseen kilpirauhashormien ylimäärään elimistössä liittyy suurentunut eteisvärinän riski, joka on tärkeää huomioida potilaiden seurannassa. Tulokset vahvistavat aiempaa näyttöä siitä, että tarpeetonta TSH-pitoisuuden painumista matalaksi tulisi välttää kilpirauhassyövän hoidossa, Suonsyrjä toteaa.

Väitöstilaisuus 6. kesäkuuta

LL Nelli Suonsyrjän endokrinologian alaan kuuluva väitöskirja Cardiovascular Effects of Thyrotoxicosis tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 6.6.2025 klo 12 alkaen Tays Keskussairaalan Finn-Medi 5 rakennuksen auditoriossa (Biokatu 12, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Leo Niskanen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ilkka Pörsti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.