Väitös: Tietoisuus ajan kulusta katoaa argentiinalaiskirjailija Julio Cortázarin novellituotannossa

Argentiinalainen kirjailija Julio Cortázar (1914–1984) kritisoi modernia vallalla olevaa aikakäsitystä, jossa elämme jatkuvasti tietoisina ajan kulusta. Tämä aikakäsitys ei ole Cortázarin mukaan luonnollinen vaan historian muokkaama, ja hän näkee sille vaihtoehdon.

Turun yliopiston väitöskirjatutkija, FM Iisa af Ursin tutkii väitöksessään ajallisuutta Cortázarin novellituotannossa ja hahmottelee niin kutsutun ”poeettisen ajan” käsitteen. Se kiteyttää kirjailijan tuotannolle keskeisen “toisen” ajan kokemuksen.

Poeettisessa ajassa astumme tavanomaista rikkaampaan ja mielekkäämpään kokemukseen, jossa ajattelu muuttuu kuvalliseksi ja aika tuntuu mittaamattoman pitkältä.

Tätä aikakokemusta ei ole aiemmassa tutkimuksessa tarkasti määritelty.

– Lapsena Cortázar huomasi pääsevänsä kirjojen kautta toiseen aikaan, jossa tietoisuus omasta itsestä ja ajasta häviää. Tähän liittyy keskeisesti mielikuvitus ja unenkaltainen tila, jossa ajattelu muuttuu kuvalliseksi, af Ursin kertoo.

Cortázar piti novellia genrenä runouden sisaruksena ja pyrki kuvallisuuden ja metaforien avulla lähestymään ja selittämään toista kokemusta ajasta.

Af Ursinintutkimusmateriaali koostuu kymmenestä novellikokoelmasta: ensimmäisestä Bestiario (1951) viimeiseen Deshoras (1983). Tutkimuksessa tarkastellaan poeettisen ajan ilmenemistä ja siinä tapahtuneita muutoksia eri novelleissa.

Tutkimuksen lähestymistapa on kirjallisuus- ja kulttuurihistoriallinen, ja siinä tarkastellaan “toista” aikaa tukeutuen antropologiaan, Freudin käsityksiin alitajunnasta ja unesta sekä näkemyksiin lapsen aikakäsityksestä.

Toivo aikakäsityksen muutoksesta syttyy – ja sammuu

Cortázar asui suuren osan elämästään Ranskassa. Hänen tuotantoonsa vaikutti eurooppalainen kirjallisuusperinne, erityisesti surrealismi.

Väitöskirja tarkastelee Cortázarin tuotantoa varhaisromantiikasta lähteneen tradition jatkajana, jossa taide, uni, rakkaus ja mielikuvitus nähdään mahdollisuuksina säilyttää tunne absoluutista, jossa yksilö sulautuu todellisuuteen.

Tämä tunne oli väistynyt rationaalisen, valistuksen ajalla syntyneen ihmiskäsityksen myötä.

– Cortázar oli vakuuttunut siitä, että todellisuutta ei voi ymmärtää järjen avulla, vaan on hyväksyttävä alitajunnan tuntemattomat voimat. Näille voimille antautuminen tietoisuuden kontrollista luopumisen kautta vie poeettiseen aikaan, jossa vallitsee kokemuksen rikkaus mutta pahimmillaan myös pelot ja kaaos.

Cortázar uskoi, että taiteen tulee pysytellä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ulkopuolella. Ajattelu muuttui Kuuban vallankumouksen myötä, kun kirjailija innostui vallankumouksen pyrkimyksistä muuttaa historiaa. Hän pohti, voisiko tulevaisuutta rakentaa siten, että kellojen aika korvautuisi poeettisella ajalla.

Cortázar kuitenkin pettyi vallankumoukseen, jonka ideaalit eivät toteutuneet. Oikeistodiktatuureja nousi valtaan Argentiinassa ja muissa latinalaisamerikkalaisissa maissa. Pettymysten myötä novelleissa esiintyvä usko taiteen vaikutusmahdollisuuksiin haipuu ja poeettisen ajan synkät puolet nousevat esiin.

FM Iisa af Ursin esittää väitöskirjansa “From Clock Time to Poetic Time: Conceptions of Time in Julio Cortázar’s Short Stories” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 30.05.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Tauno Nurmela -sali, Päärakennus, Yliopistonmäki, Turku.) Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Lucy Bell (Rooman Sapienza-yliopisto) ja kustoksena professori Hanna Meretoja (Turun yliopisto). Tilaisuus on englannikielinen. Väitöksen alana on yleinen kirjallisuustiede.

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossaYleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta