SDP:n Paula Werning: Sopimuspalokunnat eivät ole menneisyyden jäänne – ne ovat tulevaisuuden turva

– On vastuutonta väittää, että sopimuspalokunnista voidaan luopua ilman vaikutuksia kansalaisten turvallisuuteen. Ilman niitä meillä olisi laajoja katvealueita, joilla pelastustoimen vasteajat venyisivät kohtuuttomiksi, toteaa SDP:n kansanedustaja Paula Werning, joka toimii myös Suomen Sopimuspalokuntien Liiton hallituksen puheenjohtajana.

Sopimuspalokuntatoiminta ei ole vain päivittäisiä onnettomuuksia. Se on myös merkittävä osa kansallista varautumista isompiin kriiseihin, laajoihin häiriötilanteisiin ja sään ääri-ilmiöihin. Lisäksi sopimuspalokunnat tekevät aktiivista turvallisuusviestintää ja ennaltaehkäisevää työtä ympäri Suomen – usein ainoana tahona paikallisesti.

Kyseessä on myös yksi yhteiskunnan kustannustehokkaimmista järjestelmistä: jokainen sopimuspalokuntatoimintaan sijoitettu euro tuo viimeisimmän tutkimuksen mukaan takaisin noin 11–14 euron hyödyn.

– Kustannustehokkuus on kiistaton vahvuus, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää aikatekijän merkitys. Pelastustoimessa minuutit ratkaisevat. Jos paikalla ollaan nopeasti, vauriot jäävät pienemmiksi ja ihmishenkiä voidaan pelastaa. Tätä ei voi mitata vain euroissa, Werning painottaa.

Pelastustoimen arvioinnissa ei voida nojata pelkkään kustannustehokkuuteen. Pelastustehtävien luonne on usein nopeasti eskaloituva: mitä nopeammin paikalle päästään, sitä pienemmiksi vahingot jäävät – ja sitä vaatimattomammilla resursseilla selvitään. Tässä ajassa läheisyys ja nopeus ovat ratkaisevia. Kaukana sijaitseva "parempi resurssi" ei ehdi korvaamaan sitä, että naapurin sopimuspalokunta on lähtövalmiina viidessä minuutissa.

– On tärkeää ymmärtää, että sopimuspalokuntajärjestelmän korvaaminen ammattipelastajilla ei ole yksinkertainen ratkaisu, eikä se onnistu ilman vaikutuksia palvelutasoon. Nykyinen järjestelmä takaa sen, että apu ehtii perille myös suurten taajamien ulkopuolelle, esimerkiksi mökille tai maantielle onnettomuuden sattuessa. Ilman sopimuspalokuntia monella alueella jäätäisiin yksinkertaisesti ilman ajoissa saapuvaa apua, Werning huomauttaa.

Sopimuspalokuntien merkitystä ei voida korvata – eikä tulevaisuuden ratkaisuja voida rakentaa niiden alasajon varaan. Ilman niitä Suomeen syntyisi pelastustoimessa vakavia alueellisia katveita. Tätä emme voi sallia.

– Yhteiskunnan turvallisuus ei voi perustua pelkästään siihen, että asiat toimivat hyvin keskuksissa. Tarvitsemme laajan ja kattavan pelastusverkoston, ja siinä sopimuspalokunnilla on aivan keskeinen rooli, Werning muistuttaa.

Viime vuosien säästöpaineet hyvinvointialueilla ovat heikentäneet sopimuspalokuntien toimintaa entisestään. Varallaoloja on karsittu, koulutusmahdollisuuksia vähennetty ja kaluston uusiminen viivästyy. Nämä päätökset rapauttavat toimintakykyä, sitoutuneisuutta ja uusien jäsenten rekrytointia. Lopulta kyse on turvallisuudesta – meidän kaikkien turvallisuudesta.

– Sopimuspalokuntien kriisi ei ole niiden omaa syytä, vaan seurausta jatkuvasta aliresursoinnista ja epäselvästä sääntelystä. Jos nyt ei toimita, menetämme jotain, mitä ei voida enää rakentaa uudelleen, Werning varoittaa.

– Tarvitsemme nyt selkeää poliittista tahtoa ja konkreettisia ratkaisuja. Sopimuspalokuntien tulevaisuus on turvattava, ei vain sanoissa, vaan myös teoissa, Werning päättää.