Miksi enää keskustella, kun maailma palaa?

Miksi pysähtyä kuuntelemaan eri toimijoita ja heidän ajatuksiaan, kun kiireellisempää tuntuisi olevan tehdä nopeita päätöksiä – tai jopa lopettaa kokonaan toimialoja, jotka ovat tuhoisia maapallolle ja sen ihmisyhteisöille?

Tätä kysymystä pohdin tässä kirjoituksessa FIBSin vanhempana kestävyysasiantuntijana.

Yritysvastuuverkosto FIBS perustettiin 25 vuotta sitten yhdistykseksi, jonka tavoitteena on kasvattaa yritysten vastuullisuusosaamista verkostomaisen toimintatavan avulla. Nykyään olemme kohtaamisalusta lähes viidestäsadasta erilaisesta organisaatiosta tuleville ihmisille. Tilaisuuksissamme haastetaan asiantuntijoita, opitaan vertaisilta, tarkastellaan tulevaisuuden uramahdollisuuksia ja inspiroidutaan vaikuttavista muutoksentekijöistä sekä uusista näkemyksistä ja ratkaisuista.

Lopulta asioita – myös ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä – ratkaisevat ihmiset, eivät organisaatiot tai niiden yksiköt. Muutos lähtee sinusta ja minusta, yksittäisistä ihmisistä. Jokainen meistä on oman organisaationsa pienin toiminnallinen yksikkö.

Meillä on jo runsaasti yleistajuista tietoa maailman kestävyysongelmista, planetaarisista rajoista ja valtava määrä tieteellistä tutkimusta. Silti etenemme tuskallisen hitaasti. Uskon, että ratkaisu ei ole huutaa toistemme ohi, vaan pysähtyä kuulemaan – myös sanojen taakse.

Voimme oppia vain toisiltamme

Kansainvälisen yhteistyöverkostomme World Business Council for Sustainable Developmentin koulutusjohtaja, professori Rodney Irwin, kiteyttää tämän näin: “The world doesn’t need more experts. It needs more learners. It doesn’t need more power. It needs more compassion. It doesn’t need more consumption. It needs more connection.”

Voimme oppia vain toisiltamme – myös silloin, kun olemme eri mieltä tai toinen edustaa organisaatiota, jonka toimintaa emme hyväksy. Uskallan väittää, että esimerkiksi paneelikeskustelun merkitys ei ole niinkään siinä, mitä siinä sanotaan, vaan siinä, millaisia tunteita se herättää ja mitä siitä jää elämään seuraaviin keskusteluihin.

Aikamme ei kaipaa lisää vastakkainasettelua tai provosoitua konfliktia. Tarvitsemme vahvempaa eettistä kompassia – sinun ja minun – jotta jaksamme tehdä vaikeita päätöksiä niin kokoushuoneissa kuin yksinäisinä iltoina työpöydän ääressä.

FIBSissä uskomme vahvasti siihen, että eri toimialojen ja taustojen edustajien tuominen yhteen on toimintamme ydin. Haluamme vahvistaa tätä entisestään. Otamme ilolla vastaan niin kannustuksen kuin rakentavan kritiikin. Syksyllä 2023 järjestimme kaikille jäsenillemme avoimen tilaisuuden ”Dialogi kestävyysmurroksessa”, jonka veti DialogiAkatemian johtaja Kai Alhanen. Tilaisuus sai erinomaiset palautteet. Siinä harjoittelimme yhdessä, mitä dialogi todella tarkoittaa. Kirjoitin tilaisuuden suunnittelumuistiinpanoihini: ”dialogipesuun emme halua sortua.” Tämä ajatus ohjaa meitä edelleen – ja sen äärelle pysähdymme mielellämme myös jäsentemme kanssa.

Dialogin rooli ymmärryksen kasvattamisessa

Sitran julkaisussa todetaan: ”Tavoitteena on ennen kaikkea ymmärryksen kasvattaminen siitä, miten toiset osapuolet näkevät ja kokevat asian, mitä voisimme heiltä oppia ja ovatko näkökantamme sovitettavissa yhteen. Dialogi ei kuitenkaan tavoittele lähtökohtaisesti yhteisymmärrystä.”

Dialogi on siis keskustelua, joka tähtää syvempään ymmärrykseen – itsestä ja toisista. Se on pysähtymistä erilaisten todellisuuksien ja kokemusten äärelle. Ratkaisut ja päätökset tapahtuvat toisaalla. Näen, että dialogilla on edelleen tärkeä rooli tilaisuuksissamme.

Jokainen meistä voi päivittäin valita, edistääkö vuorovaikutusta ja kurottautuuko toista kohti – vai syventääkö kuilua. Dialogissa kohti kurottautuminen on mahdollista. Debatissa tai väittelyssä tavoitteet ovat toisenlaiset.

FIBSin toimintaperiaatteet ja oppimisen asenne

Yksi vuoden 2025 keskeisistä hankkeistamme on ollut toimintaperiaatteiden laatiminen, jotka koskevat sekä jäsenistöämme että omaa toimistoamme. Tavoitteena on tukea jäseniämme – kaikenkokoisia – entistä kestävämpään toimintaan. Alkuvuoden aikana olemme tehneet laajaa taustatyötä ja keskustelleet muun muassa siitä, pitäisikö toimintaperiaatteiden sulkea joitakin toimijoita verkostomme ulkopuolelle.

Päätös on selvä: emme halua kategorisesti sulkea mitään toimialaa pois. Haluamme jatkossakin olla verkosto, johon jokainen sääntöihimme sitoutuva on tervetullut kehittämään vastuullisuusosaamistaan ja inspiroitumaan kollegiaalisista kohtaamisista.

Tällä kirjoituksella halusin kirkastaa, että dialogisuus on meille arvo, jonka takana seisomme. Meidän kestävyystekijöiden on tärkeää pystyä keskustelemaan myös sellaisten tahojen kanssa, joiden arvot, taidot tai osaaminen poikkeavat omistamme. Uskon, että vain näin voimme rakentaa kestävää tulevaisuutta – tästä hetkestä käsin.