Veteen suistuneet autot: mitä tutkijalautakunnat kertovat?

Tarkastellessani liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien raportteja vuosilta 2014–2023, huomasin, että vain 29 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta liittyi tilanteisiin, joissa henkilö- tai pakettiauto päätyi veteen. Vaikka nämä tapaukset ovat harvinaisia, ne ovat usein kohtalokkaita. Veden syvyys vaihteli nilkasta useisiin metreihin, ja taustat olivat moninaisia.

Kuudessa tapauksessa kyse oli itsemurhasta ja kolmessa kuljettaja sai sairauskohtauksen. Jäljelle jäävissä 20 tapauksessa syyt liittyivät esimerkiksi ajovirheisiin, nukahtamiseen tai hallinnan menetykseen. Useimmat olivat yksittäisonnettomuuksia, mutta mukana oli myös nokkakolari, peräänajon väistötilanne ja yksi kuljettajaton auto, joka valui veteen ja aiheutti sivulliselle vahinkoa.

Yllätyin itse siitä, että lähes puolet tapauksista tapahtui talvella. Lumiset ja jäiset tiet lisäsivät riskiä, kun taas kevään, kesän ja syksyn onnettomuudet tapahtuivat kuivalla tiellä ja niiden taustat olivat kirjavampia. Mukana oli muun muassa nukahtamisia ja epäselviksi jääneitä tilanteita.

Mihin autot päätyivät – ja miksi se on merkityksellistä?

Uponneista autoista puolet päätyi ojaan, seitsemän jokeen tai puroon ja kolme järveen. Usein auto kääntyi katolleen, mikä vaikeutti ulospääsyä. Erityisesti turvavyön avaaminen veden alla voi olla haastavaa. Kaikki uhrit eivät kuitenkaan hukkuneet; osa menehtyi törmäyksessä saamiinsa vammoihin.

Eniten tapauksia oli seutu- ja yhdysteillä, joissa tien reunan turvamarginaali on tyypillisesti pieni. Havainto tukee aiempia raportteja, joissa on korostettu tällaisten teiden riskejä. Viisi onnettomuutta tapahtui pääteillä, ja kuusi yksityisteillä tai kaduilla.

Päihtymys, ylinopeus ja väsymys

Päihtymys, ylinopeus ja väsymys nousivat esiin merkittävinä tekijöinä. Lähes puolet kuljettajista oli päihtyneitä. Nopeuden arviointi oli usein vaikeaa, mutta joissain tapauksissa ylinopeutta oli selvästi. Toisaalta liukkaalla tiellä jopa nopeusrajoituksen mukainen vauhti oli liikaa. Useissa tapauksissa kuljettajan epäiltiin olleen hyvin väsynyt tai jopa nukahtaneen.

Kaiteet, turvavyöleikkuri ja hätävasara – suuria vaikutuksia

Tapahtumaselostuksia lukiessani kiinnitin huomiota myös siihen, että joissain tapauksissa tiekaiteet eivät estäneet veteen joutumista – tai niitä ei ollut lainkaan. Auto saattoi esimerkiksi kulkea kaiteen takana tai nousta sen päälle ja jatkaa siitä veteen. Tutkijalautakunnat suosittelivatkin vahvempia ja pidempiä kaiteita sekä sitä, että autoissa olisi helposti saatavilla turvavyöleikkuri ja hätävasara.

Vaikka tarkkaa lukua ei ole, on selvää, että täällä tuhansien järvien maassa, autoja päätyy veteen vuosittain. Kaikki tapaukset eivät johda hukkumiseen, mutta jokainen on vakava muistutus siitä, kuinka tärkeää on olla valmistautunut. Erityisesti sähköistyvien autojen kohdalla on syytä pohtia, muodostuvatko ne uppoamistilanteessa entistä vaarallisemmiksi.

Mielikuvaharjoittelu voi pelastaa hengen

Onnettomuudet, joissa autot päätyvät veteen, ovat äärimmäisen vaarallisia, mutta niistä voi selvitä oikeilla ennaltaehkäisy- ja pelastautumistoimilla. On tärkeää olla tietoinen riskeistä, ajaa varovasti ja valmistautua mahdollisiin hätätilanteisiin.

Esimerkiksi auton ikkuna kannattaa yrittää rikkoa, jos sitä ei saa avattua. Tähän voi käyttää erikoistyökaluja, joita voi säilyttää autossa. Hätävasara ja turvavyöleikkuri ovat hyödyllisiä välineitä tällaisissa tilanteissa. Uppoavasta autosta pelastautumista kannattaa käydä etukäteen mielikuvaharjoitteluna läpi. Kun tietää, miten toimia, voi pelastaa sekä oman että muiden hengen.


Kirjoittaja on Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuspäällikkö.

Lisätietoa

Onnettomuustietoinstituutti (OTI)

liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty, p. 040 922 1365 etunimi.sukunimi(at)oti.fi
viestinnän asiantuntija Leena Piirto, p. 0457 8208 344
viestintä, p. 040 450 4700, viestinta(at)vakuutuskeskus.fi