Ravintola Farouge täyttää 30 vuotta

Kaikki alkoi hotellihuoneessa käydystä keskustelusta. Scandic-hotellissa työskennelleet suomalainen Aki ja sotaa Suomeen paennut Viviane pohtivat, miksi kaupungissa ei ollut yhtään paikkaa, josta saisi kunnollista grillattua kanaa. Siitä syntyi rohkea päätös, joka muutti myös helsinkiläistä ravintolakulttuuria.

Ensimmäinen Farouge perustettiin Mannerheimintielle Kisahallin kupeeseen. Monet ohikulkijat pysähtyivät katsomaan, kun parikymppinen, ranskaa puhuva Viviane siskonsa Maggien kanssa remontoi ravintolaa aamusta iltaan. Suomalaisittain epätyypilliseen tapaan ravintolasalin seinät maalattiin persikan värisiksi, avokeittiöön valittiin kirkkaan turkoosit laatat.

1990-luvun alun Helsingissä monet libanonilaiset mausteet ja tuoreet vihannekset ja yrtit olivat vielä harvinaisuuksia, joita jouduttiin hakemaan ulkomailta saakka. Viviane hyppäsi siniseen Fiat Puntoonsa, otti lautan Tukholmaan ja palasi takaisin kotiin auto täynnä lehtipersiljaa ja korianteria.

Farouge oli ensimmäinen ravintola, joka toi pääkaupunkiseudun lautasille hummuksen, falafelit, pitaleivän ja munakoisotahnan. Kun ravintola avasi ovensa, yrittivät monet asiakkaat ensin tulla pelkästään oluelle. Viviane kieltäytyi kohteliaasti.

- Minulla oli sääntö, että jos haluaa juoda, pitää myös syödä jotain. Halusin, että ihmiset maistavat ruokia ja viettävät iltaa yhdessä, eivät istu yksin juomassa kaljaa, Viviane muistelee.

Suomalaiset ihastuivat ruokaan. Esimerkiksi pistaasikanasta tuli nopeasti monen suosikki. Myös palvelukulttuuri Farougessa oli erilaista, kuin mihin sen ajan Helsingissä oli totuttu.

- Halusimme oppia tuntemaan asiakkaamme. Katsoimme silmiin, kysyimme kuulumisia. Joskus esittelimme asiakkaita toisilleen, kun ajattelimme, että heillä voisi olla keskenään hauskaa.

Viviane arvelee, että ajankohta Farougen tyylisen ravintolan avaamiselle oli juuri oikea. 1990-luvun Helsingissä oli herännyt aito kiinnostus muita maita ja kulttuureita kohtaan. Omaa maailmankuvaa haluttiin avartaa, ja kaikki eksoottinen kiinnosti. Siksi Farougekin otettiin hyvin vastaan.

Lisäksi Viviane arvelee, että yksi syy siihen, että sisaret sopeutuivat Suomeen niin hyvin, liittyy heidän työmoraaliinsa.

- Olemme Maggien kanssa käyneet nunnien pitämää koulua, jossa kuri oli todella kova. Sieltä opimme ahkeran työnteon, joka tuntui sopivan hyvin myös suomalaiseen kulttuuriin, Viviane kertoo.

Farouge onkin aina ollut enemmän kuin ravintola. Se on tarina rohkeudesta, rakkaudesta ja kovasta työstä. Kolmen vuosikymmenen jälkeen samat arvot elävät edelleen vahvoina.

Tervetuloa juhlimaan kanssamme kolmen vuosikymmenen makumatkaa!