Väitös: Koulun keskustelukulttuuri ja sosiaalinen pääoma vahvistavat ruotsinkielisten nuorten luottamusta poliittisiin kykyihinsä

Nuorten poliittisen osallistumisen väheneminen ja eriytyminen eri taustoista tulevien välillä heikentävät monia länsimaisia demokratioita. Suomenruotsalaiset – toisin kuin useimmat etniset vähemmistöt – kuitenkin osallistuvat politiikkaan järjestelmällisesti aktiivisemmin kuin suomenkieliset suomalaiset. Tämä osallistuminen ei synny tyhjiössä, ja siksi Venla Hannuksela tutkii sen kehitystä vertailemalla suomenkieliseen enemmistöön ja ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluvia 15–18-vuotiaita. 

Erityisesti Hannuksela tutkii nuorten uskoa omiin kykyihinsä ymmärtää politiikkaa ja vaikuttaa siihen. Tämä niin kutsuttu sisäinen kansalaispätevyys on yksi tärkeimmistä poliittisen osallistumisen motivaattoreista, jonka väitöstutkimus osoittaa myötävaikuttavan myös suomenruotsalaisten korkeampaan poliittiseen osallistumisasteeseen. 

Nuorten poliittinen kehitys eli poliittinen sosialisaatio tapahtuu pääosin perheissä, ystäväpiireissä, kouluissa, median kautta ja sosiaalisissa yhteisöissä kuten harrastusryhmissä. Näiden toimijoiden ei tarvitse välittää kirjaimellisen poliittista tietoa ollakseen poliittisesti merkityksellisiä, vaan esimerkiksi tapa kohdata nuori vaikuttaa poliittisten asenteiden kehitykseen. Poliittista sosialisaatiota puolestaan voivat ohjata erilaiset taustaominaisuudet, kuten vähemmistöasema.

– Vähemmistöaseman aiheuttama haavoittuvaisuus saattaa vahvistaa vähemmistöjen sisäistä yhteenkuuluvuutta ja lisätä tarvetta painottaa aktiivista kansalaisuutta. Toisaalta eri vähemmistöt ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa esimerkiksi taloudellisten mahdollisuuksien ja valtion tarjoaman suojan suhteen, Hannuksela kertoo.

Yhteenkuuluvuuden tunne parantaa poliittista keskustelua

Hannukselan tutkimustulokset vahvistavat käsitystä vähemmistöjen yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ruotsinkielisillä nuorilla havaitaan vahvempia yhteisöön kuulumisen kokemuksia ja vähemmän yksinäisyyttä kuin suomenkielisillä. Tutkimus myös osoittaa näiden tekijöiden yhteyden nuorten sisäiseen kansalaispätevyyteen. Toisaalta ruotsinkieliset nuoret eivät osallistu kansalaistoimintaan suomenkielisiä enemmän eivätkä luota ihmisiin yleisesti voimakkaammin.

Väitöskirjan mukaan yhteisöön kuulumisen kokemuksilla on merkitystä paitsi suoraan suhteessa sisäiseen kansalaispätevyyteen, myös poliittisen keskustelun syntymisen kannalta.

– Mitä vahvemmin nuoret kokevat kuuluvansa luokkayhteisöönsä, sitä paremmaksi he kokevat luokan poliittisen keskusteluilmapiirin. Hyvään poliittiseen keskusteluilmapiiriin kuuluvat mahdollisuus keskustella politiikasta avoimesti ja turvallisesti sekä mielipiteiden moninaisuuden kunnioittaminen.

Tällainen keskusteluilmapiiri on Hannukselan tutkimuksen perusteella yhteydessä sisäiseen kansalaispätevyyteen ja aiemman tutkimuksen mukaan myös moniin muihin poliittisen osallistumisen taustatekijöihin. Toisin sanoen ryhmäytymiseen panostaminen on myös panostus nuorten poliittiseen kiinnittymiseen, niin enemmistöillä kuin vähemmistöillä.  

Väitöstilaisuus perjantaina 27. kesäkuuta

PM (politices magister) Venla Hannukselan politiikan tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Political Self-Efficacy Development within a Minority: The Causes and Consequences of Political Self-Efficacy among Swedish-Speaking Finnish Adolescents tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 27.6.2025 kello 12 alkaen yliopiston Päätalolla, salissa D11 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Ellen Claes KU Leuven-yliopistosta Belgiasta. Kustoksena toimii professori Elina Kestilä-Kekkonen Tampereen yliopistosta.