290 000 viestiä vihapuheesta – tutkimus selvitti, millaista on keskustelu vihapuheesta somessa

Sosiaalisen median keskustelu kuvastaa ja muokkaa yhteiskunnallista ilmapiiriä. Vihapuhe on herättänyt viime vuosina paljon keskustelua, ja se on ajoittain noussut myös valtakunnallisen politiikan keskiöön.

Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteinen tutkimus selvitti, miten ihmiset puhuvat vihapuheesta sosiaalisessa mediassa – miten vihapuhe käsitetään, miten sitä määritellään ja mihin aiheisiin ja näkökulmiin se kytketään somen arkisessa puheessa.

Tutkijat analysoivat noin 290 000 viestiä, jotka haettiin suomenkielisiltä eri some-alustoilta vuosina 2015–2022.

Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Social Media + Society -tiedelehdessä.

Keskustelijat kiistivät vihapuheen vahingollisuuden

Tutkijat löysivät koneellisen aihemallinnuksen ja tutkijoiden luennan avulla kymmenen aiherypästä, joihin vihapuhe yhdistettiin viesteissä: politiikka, lainsäädäntö, sananvapaus, maahanmuutto, media, uskonto, sukupuoli, vihapuheen määritteleminen, vihapuheen leimaavuus ja vihapuheeseen puuttuminen. Eniten viestejä oli lainsäädännön ja vihapuheen määrittelyn teemoista.

Professori Kaarina Nikunen kertoo, että viesteissä näkyi kiistely vihapuheen määrittelystä.

– Vihapuheen väitettyä määrittelemättömyyttä käytettiin keinona kyseenalaistaa vihapuhe, hän sanoo.

Vihapuhetta lähestyttiin viesteissä myös sensuurin ja trivialisoinnin näkökulmista.

– Vihapuhe nähtiin pyrkimyksenä vaientaa ”toisinajattelijat” tai ”kansa”. Toisaalta vihapuhetta myös vähäteltiin ilmiönä ja ylipäätään viesteissä kiistettiin vihapuheen vahingollisuus, Nikunen kertoo.

Viesteissä vihapuheen kohteina ja uhreina nähtiin vihapuheesta syytetyt. Vihapuheen tuottajiksi taas leimattiin vähemmistöt ja viranomaiset sekä vihapuheen uhrien puolustajat ja vihapuheen vastaista työtä tekevät ja kannattavat.

– Tutkimustuloksemme kuvaavat käynnissä olevaa merkityskamppailua ja polarisoitumista sekä sitä, miten vihapuheen käsitettä pyritään käyttämään myös poliittisiin tarkoitusperiin, Nikunen sanoo.

Vihapuhekeskustelussa asiat käännettiin tahallaan ympäri

Nikunen sanoo, että vihapuheen merkityskamppailu kytkeytyy totuuden jälkeiseen aikaan.

– Vihapuheen käsitteen avulla käydään kamppailua tiedosta, totuudesta ja yhteiskunnallisista valta-asetelmista – kuka vihapuheen käsitteen “omistaa”, kuka sitä saa määritellä, kuka vihapuheesta kärsii ja kuka saa päättää vihapuheeseen liittyvistä toimista? hän kysyy.

Nikunen kertoo, että tutkimuksen vihapuhekeskustelussa valta-asetelmia, tekijöiden ja uhrien rooleja, faktoja ja tilastotietoa sekä ymmärrystä asiasta käännettiin tahallaan ympäri.

– Kun asioita hämärretään, sekoitetaan ja trivialisoidaan, herätetään epäilyksiä ja vääriä mielikuvia siitä, kuinka asiat ovat.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, kuinka viesteissä oli mukana vahva populistinen, poliittisesti ja ideologisesti värittynyt retoriikka sorretusta, mutta viisaasta ja moraalisesti ylemmästä kansasta sekä epäluotettavasta ja korruptoituneesta eliitistä, joka salailee totuutta ja yrittää vaientaa kansan leimaamalla heidät vihapuheen tuottajiksi.

Vihapuheen epäilijät hallitsivat keskustelua ja levittivät disinformaatiota

Tutkimuksen keskusteluista löytyi myös vihapuheen käsitteen puolustajia, jotka olivat mukana muun muassa muistuttamassa lainsäädännöstä. Käsitteeseen epäilevästi suhtautuva kanta kuitenkin hallitsi some-keskustelua.

Viesteissä vihapuheen sääntely esitettiin ongelmana ja ihmisen vapauden riistona. Viesteissä painottuivat uhkakuvat turhasta ja liioitellusta kontrollista ja sananvapauden tietoisesta kaventamisesta.

– Uhkakuvien avulla lietsotaan pelkoja ja vääriä käsityksiä sekä levitetään väärää tietoa vihapuheeseen puuttumisen todellisesta tasosta ja syistä – eli disinformaatiota, Nikunen sanoo.

Hän kertoo, että hämärtämällä vihapuheen käsitettä kiistetään, että kyse on vakavasta ilmiöstä.

– Tosiasiallisesti vihapuheeseen puuttumalla suojellaan laissa määriteltyjä ihmisoikeuksia, kuten kaikkien oikeutta tasa-arvoon ja ihmisarvoiseen kohteluun. Vihapuheen kiistävä puhe normalisoi käsitystä vihapuheesta keksittynä ja sananvapauden rajoittamiseen pyrkivänä leimana.

Nikunen sanoo, että tällaisen vihapuhekeskustelun avulla tuotetaan myös varsinaista vihapuhetta esimerkiksi vähemmistöjä kohtaan.

– Näin keskustelu vihapuheesta toimii kuten varsinainen vihapuhe: se hiljentää muut keskustelijat, erityisesti vähemmistöön kuuluvat ja kaventaa keskustelussa esiintyviä näkökulmia. Samalla luodaan kuvaa, että vihapuhe on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Keskustelun avulla siis kiistetään vihapuheen yhteiskunnallinen vahingollisuus sekä sen seuraukset vihapuheen kohteille, Nikunen sanoo.

Alkuperäinen artikkeli: Nikunen, K., Haara, P., Kosonen, H., Knuutila, A., Pöyhtäri, R., & Saresma, T. (2025). Contested Meanings of Hate Speech and the Post-Truth Condition on Digital Platforms. Social Media + Society, 11(2). DOI: 10.1177/20563051251341794

Tutkimus on osa HAFFECT-hanketta, joka tutkii vihapuhetta affektiivisena käytäntönä ja osana digitaalista arkea. Projektissa tarkastellaan sitä, kuinka vihapuheeseen kytkeytyviä tunteita tuotetaan, koetaan, kierrätetään ja hallinnoidaan. Hankkeen rahoittaa Suomen Akatemia. Lue lisää hankkeesta Tampereen yliopiston verkkosivuilta.