Kasvava karhukanta vaarantaa mehiläistarhauksen

Suomen mehiläistarhaus elää kriittisiä hetkiä. Kasvaneen karhukannan aiheuttamat vahingot ja vahinkojen torjunnasta syntyvät lisäkustannukset ovat saaneet monen tarhaajan pohtimaan tarhauksen mielekkyyttä. Karhuvahingoista kärsivät erityisesti ammattitarhaajat, joille ne aiheuttavat vuosittain merkittäviä taloudellisia tappioita.

Mehiläistalous ei ole pelkkää hunajantuotantoa – se on keskeinen osa maataloutta. Hyönteispölytyksen arvo suomalaiselle maataloudelle on vuosittain jopa 60 miljoonaa euroa. Mehiläispölytys parantaa monien viljelykasvien sadon määrää ja laatua rypsistä omenaan ja puutarhamarjoihin. Ilman pölytystä ruuantuotannon omavaraisuus heikkenee.

Karhuvahinkoja poikkeuksellisen paljon ja uusilla alueilla

Luonnonvarakeskuksen tuoreimman arvion mukaan Suomessa elää noin 2 100 karhua. Kanta on kasvanut muutaman vuoden ajan, ja tälle vuodelle odotetaan jälleen reilua kannannousua. Karhut liikkuvat yhä useammin mehiläistarhojen läheisyydessä, eivätkä tarhojen suojaksi asennetut sähköpaimenaidat monesti riitä estämään vahinkoja.

Suomen Mehiläishoitajain Liittoon on ilmoitettu kevään ja alkukesän aikana jo 76 vahinkotapahtumaa, joissa kussakin on menetetty 1–7 mehiläisyhteiskuntaa. Erityisen haastava tilanne on Pohjois-Karjalassa ja -Savossa sekä Pirkanmaalla. Vahinkoja on kuitenkin tapahtunut koko maassa, myös Länsi-Suomessa sellaisilla alueilla, joilla niitä ei ole raportoitu vuosiin – tai koskaan.

Karhukannan säätely turvaa tarhausta ja pölytystä

Karhukannan hallinta on viime vuosina ollut vähäistä muualla kuin poronhoitoalueella, sillä poikkeusluvista tehdyt valitukset ovat estäneet metsästyksen suurimmassa osassa maata. SML korostaa, että karhukannan hallitsematon kasvu uhkaa ammattitarhaajien elinkeinoa ja samalla pölytyksen toteutumista. Karhujen tottuminen asutuksen läheisyyteen lisää riskejä myös yleiselle turvallisuudelle ja muille elinkeinoille.

SML vetoaakin nyt sekä viranomaisiin että metsästysseuroihin, jotta karhukannan verotus saataisiin toteutettua suunnitellusti. Lisäksi vahinkoperusteisia kaatolupia tulisi myöntää hunajaan mieltyneille karhuille, jotka aiheuttavat paikallisesti suuren määrän vahinkoja. Ilman välittömiä toimia vaarana on mehiläistarhauksen hiipuminen alueilla, joilla karhukanta on kasvanut kestämättömäksi.