Etla kävi läpi nelipäiväistä työviikkoa koskevaa tutkimuskirjallisuutta - Antti Kauhasen kolumni nyt julki

Jaa

Mitä odottaisi näkevänsä, kun avaa tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää nelipäiväisen työviikon vaikutuksia tuottavuuteen ja työhyvinvointiin? Edes alkeellisimpia vaikuttavuustutkimuksen perusvaatimuksia. Suomessakin laajaa julkisuutta saaneet tutkimusraportit ovat kuitenkin menetelmällisesti erittäin heikkoja, eikä aihetta koskevia tutkimuksia ole juuri julkaistu vertaisarvioiduissa sarjoissa. Yhteistä näille raporteille on, että ne ovat peräisin nelipäiväistä työviikkoa ajavista organisaatioista, kirjoittaa Etla-kolumnissaan Antti Kauhanen.

Yleisesti ottaen nelipäiväisellä työviikolla ei voi olla niin suuria tuottavuusvaikutuksia, että neljässä päivässä saataisiin aikaan sama tuotos kuin viidessä. Tuottavuuden pitäisi nousta 25 prosenttia eikä akateemisesta tuottavuuskirjallisuudesta löydy mitään esimerkkejä toimenpiteistä, joilla tuottavuutta voitaisiin nostaa näin merkittävästi, kirjoittaa Etlan Antti Kauhanen.
Yleisesti ottaen nelipäiväisellä työviikolla ei voi olla niin suuria tuottavuusvaikutuksia, että neljässä päivässä saataisiin aikaan sama tuotos kuin viidessä. Tuottavuuden pitäisi nousta 25 prosenttia eikä akateemisesta tuottavuuskirjallisuudesta löydy mitään esimerkkejä toimenpiteistä, joilla tuottavuutta voitaisiin nostaa näin merkittävästi, kirjoittaa Etlan Antti Kauhanen.

Ohessa tutkimusjohtaja, työelämäprofessori Antti Kauhasen Etla-kolumni kokonaisuudessaan.

Viime vuosien lehtiotsikoita lukemalla voisi päätellä, että nelipäiväinen työviikko, vieläpä ilman ansioiden laskua, toisi kaikille osapuolille pelkkiä hyötyjä ilman mitään kustannuksia.

”Lyhennetty työviikko on menestys – Islannin talous porskuttaa”[1] ”Nelipäiväinen työviikko toi ”uskomattomat tulokset” maailman suurimmassa kokeilussa”[2] ” Nelipäiväinen työviikko tuotti huimia tuloksia 61 yrityksessä – näin kävi kokeilun jälkeen”[3]. Kirjoituksissa viitataan myös siihen, että muualla maailmassa ollaan siirtymässä nelipäiväiseen työviikkoon, mutta Suomessa tätä ei ymmärretä[4].

Kirjoituksissa toistetaan väite siitä, että työaikaa voidaan lyhentää neljään päivään ilman että tuottavuus laskee tai että ansioita täytyy laskea. Toisin sanoen tuntipalkkaa voidaan kasvattaa, tehdä vähemmän töitä ja saada työntuntia kohti enemmän aikaan.

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Ollaanko Suomessa vain niin tyhmiä, että ei ymmärretä tarttua tähän mahdollisuuteen vai olisiko kuitenkin niin, että väitteiden tueksi ei löydy vakuuttavaa näyttöä?

Vaikuttavuustutkimuksen perusvaatimukset puuttuvat

Artikkeleissa viitataan usein ”tutkimukseen” Islannin kokemuksista työajan lyhentämisestä (Haraldsson ja Kellam, 2021; Haraldsson ym., 2024) ja brittiorganisaatioita koskevaan raporttiin (Pignon ym., 2024).

Mitä odottaisi näkevänsä, kun avaa tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää nelipäiväisen työviikon vaikutuksia tuottavuuteen ja työhyvinvointiin?

Aivan ensimmäisenä tulee mieleen, että tutkimuksessa olisi kohderyhmä, jossa nelipäiväinen työviikko on otettu käyttöön ja vertailuryhmä, jossa näin ei ole tehty.

Vertailuryhmä vaaditaan, jotta voidaan arvioida mitä kohderyhmälle olisi tapahtunut, jos se ei olisi ottanut nelipäiväistä työviikkoa käyttöön. Jos vertailuryhmää ei ole, on mahdollista, että saadut tulokset selittyvät muilla samaan aikaan tapahtuneilla muutoksilla, vaikkapa talouden suhdanteissa.

Parhaassa tapauksessa koeryhmä ja vertailuryhmä olisi muodostettu satunnaistamalla, jolloin voidaan varmistua siitä, että ryhmät todella ovat vertailukelpoisia.

Jos koeryhmään voi valita osallistuvansa ja vertailuryhmä muodostetaan esimerkiksi muista saman toimialan yrityksistä, on hyvin todennäköistä, että koe- ja vertailuryhmä eivät ole vertailukelpoisia. Tällöin koeryhmään valikoitunee organisaatioita, joissa odotetut hyödyt nelipäiväisestä työviikosta ovat suurimmat ja kustannukset pienimmät.

Toiseksi tutkimuksessa odottaisi olevan hyvin määritellyt tuottavuuden ja työhyvinvoinnin mittarit.

Tutkimuskirjallisuudesta löytyy hyviä ratkaisuja molempien mittaamiseen. Tuottavuuden osalta on olennaisen tärkeää, että pystytään mittaamaan tarkasti sekä tuotokset että tuotantopanokset.

Kolmanneksi odottaisi, että tuottavuus- ja työhyvinvointimittareita vertailtaisiin kohderyhmän ja vertailuryhmän välillä ennen ja jälkeen nelipäiväisen työviikon käyttöönottoa. Tällainen vertailu antaisi luotettavan kuvan nelipäiväisen työviikon vaikutuksista, jos kohde- ja vertailuryhmä on muodostettu asianmukaisesti.

Uutisoiduissa tapauksissa nämä vaatimukset eivät toteudu

Suomessa uutisoiduissa tutkimuksissa mikään näistä ehdoista ei toteudu.

Yhdessäkään julkaisussa ei ole edes yritetty muodostaa vertailuryhmää. Raporteissa käytetään siis vain ennen-jälkeen-tutkimusasetelmaa, mikä ei ole uskottava edellä selitetyistä syistä johtuen.

Organisaatiot ovat myös itse valikoituneet näihin kokeiluihin, mikä entisestään heikentää tulosten uskottavuutta.

Myöskään ”nelipäiväisen työviikon” sisältö ei ehkä ole ihan sitä, mitä kuvittelisi.

Työaika näissä kokeiluissa on usein lyhentynyt vain muutamia tunteja viikossa, esimerkiksi brittiläisessä kokeilussa viikkotyöaika lyheni keskimäärin 4,3 tuntia (Pignon ym., 2024, Table 1) ja Islannissa julkisella sektorilla lyhennys vaihteli tunnista neljään tuntiin, ja valtaosa mukana olleista organisaatioista lyhensi viikkotyöaikaa tunnista kahteen (Haraldsson ja Kellam, 2021, sivut 58-61) .

Julkaisuissa ei myöskään ole mitään tuottavuusmittareita, vaan esimerkiksi Islannin tapausta koskevassa raportissa on kuvattu organisaatioiden tiettyjä tuotoksia ennen ja jälkeen työajan lyhentämisen sekä yksittäisten ihmisten näkemyksiä ”tuottavuusvaikutuksista”. Näistä ei voi vielä päätellä juuri mitään ilman kunnollista vertailuryhmää ja tuotantopanosten mittausta.

Raportit ovat siis menetelmällisesti erittäin heikkoja, eikä aihetta koskevia tutkimuksia ole juuri julkaistu vertaisarvioiduissa sarjoissa.

Yhteistä näille raporteille on, että ne ovat peräisin nelipäiväistä työviikkoa ajavista organisaatioista.

Monista raporteista vastaava The Autonomy Institute on ajatuspaja ja konsulttitoimisto, joka myy nelipäiväiseen työviikkoon liittyviä palveluita. Ehkäpä tämä tarjoaa selityksen raporttien menetelmällisille heikkouksille.

Tutkimuskirjallisuus maalaa monipuolisemman kuvan

Nelipäiväistä tutkimusviikkoa koskeva tutkimuskirjallisuus ei ole kovin laajaa, vaikka aiheesta on käyty vilkasta yhteiskunnallista keskustelua 1970-luvulta saakka. Tuore katsaus kirjallisuuteen löytää 31 akateemista julkaisua nelipäiväisestä työviikosta viidenkymmenen viime vuoden ajalta (Campbell, 2024).

Kirjallisuuskatsauksessa tuodaan mielenkiintoisesti esille, että 1970-luvulta alkaen keskustelua aiheesta ovat hallinneet eturyhmät ja niiden tuottamat raportit, joissa tulokset ovat yleensä epäuskottavan positiivisia.

Campbellin laatima yhteenveto akateemisesta kirjallisuudesta on, että tutkimuksissa on havaittu positiivisia vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointia kuvaaviin mittareihin, mutta samalla myös esimerkiksi työntekijöiden valvonnan tiukentumista. Tuottavuutta koskevat tulokset ovat epäselviä.

Tutkimuksista muodostuva kuva on siis huomattavasti monipuolisempi ja kompleksisempi, kuin lehtijuttujen välittämä kuva. Campbell peräänkuuluttaakin nykyaikaisilla, luotettavilla tutkimusasetelmilla tehtäviä tutkimuksia.

Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä.

Lopuksi

Mielestäni suomalaisessa mediassa on käsitelty hyvin epäkriittisesti nelipäiväistä työviikkoa käsitteleviä raportteja.

Menetelmällisistä puutteista johtuen niistä ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin.

Aihe on kuitenkin tärkeä ja kunnollisia tutkimuksia tarvittaisiin.

Mielestäni on kuitenkin selvää, että yleisesti ottaen nelipäiväisellä työviikolla ei voi olla niin suuria tuottavuusvaikutuksia, että neljässä päivässä saataisiin aikaan sama tuotos kuin viidessä. Tuottavuuden pitäisi nousta 25 prosenttia eikä akateemisesta tuottavuuskirjallisuudesta löydy mitään esimerkkejä toimenpiteistä, joilla tuottavuutta voitaisiin nostaa näin merkittävästi.

Lähteet

Campbell, T. T. (2024). The four-day work week: A chronological, systematic review of the academic literature. Management Review Quarterly, 74(3), 1791–1807.

Haraldsson, G. D. ja Kellam, J. (2021). Going public: Iceland’s journey to a shorter working week. The Autonomy Institute and Alda – Association for Sustainability and Democracy.

Haraldsson, G. D., Kellam, J. ja Trickett, R. (2024). Iceland’s ongoing experience of shorter working weeks. The Autonomy Institute and Alda – Association for Sustainability and Democracy.

Pignon, T., Lewis, K., Mullally, L., Kikuchi, L., Kellam, J., Western, G., et al. (2024). Making it stick: The uk fourday week pilot one year on. Autonomy Research Ltd.

[1] https://www.hs.fi/maailma/art-2000010895477.html

[2] https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009408355.html

[3] https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010259226.html

[4] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010347580.html, https://www.is.fi/politiikka/art-2000010973006.html

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Kuvat

Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen
Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen
Lataa

Linkit

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla

Arkadiankatu 23 B
00100 HELSINKI
09 609 900
http://www.etla.fi

ETLA eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutkii, ennustaa ja arvioi. Etla on yksityinen, voittoa tavoittelematon asiantuntijaorganisaatio.

Etlan logo

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA

Etla: Kiertotalous voi vähentää Suomen riippuvuutta kriittisistä raaka-aineista, tarvitaan kuitenkin taloudellista ohjausta ja tukitoimia7.7.2025 09:00:00 EEST | Tiedote

Kiertotalouden edistyminen voi tutkimuksen mukaan vähentää myös Suomen riippuvuutta kriittisistä raaka-aineista. Lisäksi materiaalien entistä parempi kierrättäminen voi synnyttää uusia työpaikkoja, etenkin palvelualoille. Kiertotalouden vauhdittamiseksi tarvitaan kuitenkin yhdistelmä erilaisia taloudellisia ohjaus- ja tukikeinoja. Tiedot ilmenevät aiemmin tänä vuonna julkaistusta Etla-tutkimuksesta.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky junnaa, emme yllä kymmenen kärkeen – IMD:n listalla kärjessä Sveitsi, Singapore, Hongkong ja Tanska30.6.2025 00:01:00 EEST | Tiedote

Suomen kilpailukyky on palannut taaksepäin koronapandemiaa edeltävälle tasolleen. IMD:n kansainvälisessä kilpailukykymittauksessa Suomen sijoitus on tänä vuonna 14. Parannusta viime vuoteen on tullut yhden pykälän verran, mutta monissa muuttujissa näkyy Suomen viime vuosien heikko talouskehitys. Osa muuttujista on suhdanneluonteisia, mutta joukossa on myös huolestuttavaa rakenteellista heikkenemistä muun muassa koulutuksessa, arvioi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.

Lyhyet sairauspoissaolot maksavat kunnille yli 130 miljoonaa euroa – Etlan tutkimus nostaa esiin maanantaipoissaolot ja kuntatyönantajien erot23.6.2025 06:00:00 EEST | Tiedote

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tänään julkaiseman tutkimuksen mukaan lyhyet sairauspoissaolot aiheuttavat kunnallisille työnantajille merkittäviä kustannuksia. Enintään kymmenen päivän poissaolot muodostavat vuosittain yli puolet kokonaiskustannuksista. Vuonna 2021 työnantajakustannukset lyhyistä poissaoloista olivat 135 miljoonaa euroa. Lyhyet poissaolot painottuvat erityisesti alkuviikkoon, mutta sairauspoissaolojen yleisyydessä havaittiin suuria eroja kuntien ja organisaatioiden välillä.

Etla: Suomen tulevan kasvun ytimessä ohjelmistot, data ja brändit5.6.2025 09:00:00 EEST | Tiedote

Tulevaisuuden kasvu Suomessa perustuu yhä selvemmin ohjelmistoille, datalle, brändeille ja organisaatiopääomalle - eli ns. aineettomille investoinneille. Tänään julkaistun Etla-raportin mukaan parhain tulos ja korkein tuottavuus yrityksissä saadaan yhdistelemällä erilaisia aineettomia investointeja. Lisäksi tarvitaan laajempaa tietopohjaa aineettomista investoinneista sekä joitakin muutoksia nykyiseen innovaatiopolitiikkaan.

Tulevan kasvun avaimet kädessä – mutta ymmärrämmekö aineetonta pääomaa? (Linkki livestriimiin)5.6.2025 08:00:00 EEST | Kutsu

Aineettomat hyödykkeet ovat keskeisessä osassa taloudellisen arvon luomisessa ja yhteiskuntien hyvinvoinnissa. Aineetonta pääomaa ovat esimerkiksi brändit, data, patentit, ohjelmistot ja henkilö- ja organisaatiopääoma. Nykyinen ymmärryksemme aineettomista hyödykkeistä on kuitenkin puutteellinen. Millaisia vaikutuksia aineettomilla pääomilla on yritysten menestymiseen? Tai mikä aineeton pääoma selittää selvimmin menestystä? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on selvittänyt vastauksia näihin kysymyksiin monivuotisessa Business Finlandin rahoittamassa tutkimushankkeessa. Etla järjestää nyt hankkeen päättävän loppuseminaarin, jossa kuullaan hankkeen kokoavia tuloksia. Paneelikeskustelussa mukana on myös brändien ja aineettoman pääoman huippuammattilaisia. Aika: Torstaina 5.6. klo 9.30–11.00 Paikka: Tapahtumastudio ELIEL, Sanomatalo, Töölönlahdenkatu 2 TAI Livestriimi Linkki livestriimiin Pääset seuraamaan tilaisuutta allaolevasta linkistä: Linkki livestriimiin Tilaisuuden ohjelma 09.30–09

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye