Hangossa hoidetaan rantaluontoa ehkäisemällä umpeenkasvua

Uhanalaiset hiekkarannat ovat tärkeä elinympäristö

Hankoniemen rannat ovat hyvin monimuotoisia ja lajistoltaan arvokkaita. Hankoniemi on yksi Suomen tärkeimmistä rantaluontokohteiden keskittymistä. Erityisen merkittävä se on Itämeren hiekkarannoille, jotka ovat erittäin uhanalainen luontotyyppi. Uudellamaalla hiekkarantojen pinta-alan arvioidaan vähentyneen lähes puoleen viimeisen 50–60 vuoden aikana.

Suurin uhka rantojen luontotyypeille on umpeenkasvu, joka on seurausta Itämeren rehevöitymisestä ja kurtturuusun kaltaisten vieraslajien leviämisestä. Umpeenkasvu uhkaa myös rantojen omaleimaista lajistoa, joka on riippuvainen avoimesta ja ajoittain paahteisesta ympäristöstä.

Hankoniemen ja ympäröivän saariston rannoilla esiintyy paljon vaateliaita ja harvinaisia kasvi- sekä hyönteislajeja, joista monet ovat uhanalaisia.

Tavoitteena ehkäistä rantojen umpeenkasvua

Ruovikko, puun taimet ja kurtturuusu vievät tilaa hiekkarantojen alkuperäislajistolta. Ruovikoitumista torjutaan laidunnuksella, koneellisesti kaivamalla ja käsin kitkemällä. Puiden taimia kitketään ja raivataan.

Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji, joka on peräisin Tyynenmeren rannoilta. Sen poistaminen on yleensä monivuotinen projekti. Kurtturuusu leviää herkästi ja kasvaa takaisin maahan jääneistä juurenpalasista.

Kurtturuusuja poistetaan kaivamalla kasvustot pois joko käsin tai kaivinkoneella. Työtä on usein tarpeen jatkaa vielä seuraavina vuosina näivettämisellä, joka tarkoittaa kasvin tuoreiden versojen katkomista useaan kertaan kasvukauden aikana.

Kaikkialla kurtturuusun poistaminen ei onnistu kaivamalla, koska maaperä voi olla liian kivikkoinen. Saaristossa käytetään maata peittäviä kestopeitteitä, joiden tarkoitus on kurtturuusukasvustojen hävittäminen. Kestopeitteitä pidetään kasvuston päällä muutamia vuosia, jotta kurtturuusun poisto kohteelta onnistuu.

Uudenmaan ELY-keskus hoitaa rantoja

ELY-keskuksen hoitokohteet sijaitsevat Hankoniemen pohjoispuolella ja läntisessä saaristossa. Keskeinen hoitoalue on Hankoniemellä sijaitseva Gåsörsbukten. Siellä on hyvin monipuolinen ja arvokas lajisto, johon kuuluvat esimerkiksi vuonankaali, okaruusu, tyrni ja monille uhanalaisille hyönteislajeille elintärkeä harjuajuruoho.

Gåsörsbuktenin alueella ehkäistään umpeenkasvua ja samalla rannoilta kerätään roskia. Hoitotoimet aloitettiin vuonna 2024, jolloin alueelta poistettiin kone- ja käsityönä kurtturuusukasvustoja, ruovikkoa sekä puuntaimia. Hoitotoimet jatkuvat tänä vuonna.

Rantojen hoitoa tehdään Hankoniemen mannerrantojen lisäksi myös laajalla alueella Hangon läntisessä saaristossa. Tehtävät toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin mantereella, mutta niitä tehdään yksinomaan käsityönä.

Luonnonhoitoa tehdään osana Helmi-ohjelmaa

Hoitotoimia tehdään Helmi-elinympäristöohjelman rahoituksella. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisessä Helmi-ohjelmassa vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta ja parannetaan elinympäristöjen tilaa. Ohjelman toimet perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja yhteistyöhön heidän kanssaan.

Hangon rannat ovat osa Hankoniemen Helminauha –nimistä Helmi-keskittymää, joka kattaa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä Hankoniemen maa-alueilla sekä sitä ympäröivillä merialueilla ja saarilla.

Helmi-keskittymät ovat ekologisesti ja maakunnallisesti merkittävien elinympäristöjen aluekokonaisuuksia. Helmi-elinympäristöohjelman toimenpiteitä keskitetään näille monimuotoisuuden kannalta tärkeille alueille, joita sijaitsee ympäri Suomen.

Hangon rantoja hoitavat myös muut toimijat

Länsi-Uudenmaan luontohelmet –hankkeessa hoidetaan Hankoniemen eteläisiä rantoja. Kohteina ovat esimerkiksi Bellevuen ja Gunnarstrandin rannat. Hankkeen vetäjänä on Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri. Työtä tehdään yhdessä Hangon kaupungin kanssa. Länsi-Uudenmaan luontohelmet -hanke saa rahoitusta Helmi-ohjelmasta.

Metsähallitus hoitaa rantoja luonnonsuojelualueilla. Kohteita on esimerkiksi Tulliniemen alueella ja eteläisessä saaristossa.