Lämpö tuo vesistöihin kutsumattomia vieraita ja uhkaa vesiluonnon hyvinvointia

Vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta, haittaavat virkistyskäyttöä ja voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Jos vieraslaji pääsee leviämään, sen torjuminen on tehokkainta heti alkuvaiheessa, sillä laajalle levittäydyttyään se on usein vaikeaa tai jopa mahdotonta.  

Jos havaitset vieraslajin vesistössä, ilmoita siitä vieraslajit.fi -sivustolle mieluiten kuvan kera. 

Vesistöissä vieraslajien torjuminen on haastavaa, mutta niiden leviämistä pyritään hillitsemään erilaisin keinoin. Esimerkiksi Vanajavesikeskus ja KVVY Yhdistys ovat mukana hankkeissa, joissa tutkitaan vieraslajeihin liittyviä asioita ja selvitetään keinoja niiden poistamiseen ja leviämisen estämiseen. Tutustu hankkeisiin tiedotteen lopussa.

Hyytelösammaleläin hyötyy kesälämpötiloista ja viihtyy ravinteisissa vesissä 

Hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica) on sisävesien vieraslaji, jonka esiintymistä näyttää edistävän vesistön kohtalainen ravinteikkuus. Tällaisessa vedessä on sille riittävästi ravintoa, kuten kasviplanktonia ja muita hiukkasia, joita se suodattaa. Pienten eliöiden muodostama hyytelömäinen yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta voi myös irrota alustastaan ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka sille on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki. 

Hyytelösammaleläin ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta se haittaa vesistöjen virkistyskäyttöä ja voi tukkia vedenottoputkia sekä sotkea kalastusvälineitä. Runsaana esiintyessään se voi myös vaikuttaa vesiekosysteemeihin. Laji lisääntyy tehokkaasti kloonaamalla itseään ja levittää lepomuotoja. Nämä voivat kulkeutua uusille alueille esimerkiksi lintujen, kalojen, nisäkkäiden, kalastusvälineiden tai veneiden mukana. 

Pirkanmaalla ja Hämeessä hyytelösammaleläintä on havaittu Pyhäjärvellä, Vanajavedellä ja Längelmävedellä sekä Miemalanselän–Lepaanvirran alueella. 

Hyytelösammaleläimen torjunta on hankalaa, mutta sen lisääntymistä voi yrittää hillitä. Yhdyskuntia kannattaa nostaa maalle kuivumaan ja kompostoida tai haudata maahan. Veneiden ja kalastusvälineiden sekä uimavarusteiden puhdistaminen tai huolellinen kuivattaminen ennen siirtoa järvestä toiseen voi estää lajin leviämisen uusille alueille. 

Isosorsimo on heinäkasvi, joka muodostaa laajoja kasvustoja 

Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi. Se muodostaa laajoja, heleänvihreitä, usein puolikelluvia kasvustoja vesistöjen rannoille. Jään irottamat lautat voivat lähteä liikkeelle ja siirtyä uusille kasvupaikoille. Kasvin korsi on vankka, sen lehdet ovat 5–15 mm leveät ja alta kiiltävät. Kasvin väri vaihtelee kellanruskeasta kellanvihreään. Isosorsimo muistuttaa rantojen yleisempää vesikasvia, järviruokoa. Kirkkaan vihreä väri ja järviruokoa selvästi ilmavampi kukinto ovat parhaat tunnistusta helpottavat piirteet. 

Isosorsimoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla. Se voi kasvaa myös märällä maalla ja ojien varsilla. 

Myös isosorsimon hävittäminen on työlästä. Yksittäisten kasvien muodostamia pieniä kasvustoja voi yrittää pitää kurissa kitkemällä. Se voi kuitenkin muodostaa patjamaisen tiiviitä ja paksuja juurimattoja, joiden hävittäminen vaatii usein kaivinkoneen apua. Lajin leviämistä voi myös hidastaa niittämällä kukinnot, eli röyhyt, ennen siementen valmistumista. 

Vesirutto syrjäyttää alkuperäislajeja ja heikentää vesistöjen virkistyskäyttöä 

Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on haitalliseksi säädetty vieraslaji. Se on uposkasvi, joka muodostaa laajoja massakasvustoja vesistöissä. Kanadanvesirutto on väriltään tummanvihreä ja kasvaa 30–200 cm:n pituiseksi. Kasvilla ei ole varsinaisia juuria. Se viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, mutta kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa ja isoissa ojissa. 

Kanadanvesiruttoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla. Lajin kasvustojen määrä ja esiintyvyys vaihtelee paljon eri vuosina. Toisinaan se on hyvin runsas ja sitten taas lähes häviää olemattomiin. 

Kanadanvesiruton leviämisen estäminen on tärkeää, sillä haitallisena vieraslajina se voi aiheuttaa erityistä haittaa alkuperäisluonnolle. Vesirutto on viheliäinen hävitettävä, sillä se voi lisääntyä pienistäkin kasvinpätkistä. Tehokkaampia keinoja ovat esimerkiksi raivausnuotan käyttö, jolla kasvustoa voidaan kerätä laajemmalta alueelta. Omasta rannasta kasvustoa voi yrittää irrottaa esim. haravalla ja siirtää sen sitten maalle kuivumaan. Lisäksi on tärkeää puhdistaa veneet, kalastusvälineet ja muut vesistöstä toiseen siirrettävät varusteet huolellisesti. 

Kalojen kesäkuolleisuuden syynä stressi 

Tavallisin kalojen kuolinsyy kesähelteellä on veden korkeasta lämpötilasta ja laskevasta happipitoisuudesta niille aiheutuva stressi. Kalat ovat vaihtolämpöisiä, joten veden lämpötilan noustessa myös niiden aineenvaihdunta kiihtyy. Silloin ne tarvitsevat enemmän happea elintoimintojensa ylläpitämiseen. Lämpötilan noustessa veteen liuenneen hapen määrä kuitenkin laskee.   

Lisäksi erilaiset kalataudit ja loiset voivat heikentää kalojen kuntoa ja kykyä selviytyä lämpöstressistä. Onkin hyvin mahdollista, että lämpimien säiden jatkuessa kalakuolemia esiintyy yhä enemmän erityisesti matalissa järvissä. 

Vieraslajit ja kalakuolemat eivät suoraan liity toisiinsa, muttalämmin sää edistää molempien esiintymistä. 

Pirkanmaan ELY-keskus ohjeistaa: Näin toimit, jos havaitset kalakuolemia 

1. Kirjaa ylös mahdolliset tekijät, joilla voi olla yhteys kalakuolemaan, kuten esimerkiksi poikkeuksellinen samentuminen tai veden väri, vaahto, levämäärä tai veden lämpötila. 

2. Ota mahdollisuuksien mukaan valokuvia ja videoita kaloista ja niiden ympäristöstä. 

3. Ota yhteyttä kunnan ympäristöviranomaiseen tai ELY-keskukseen. Kunta- ja ELY-keskus harkitsevat tapauksen jatkoselvitystarpeen. 

Käynnissä olevat hankkeet:  

Vauhtia vesienhoitoon III –hanke on KVVYn ja Vanajavesikeskuksen yhteishanke, jonka puitteissa selvitellään vieraslajien, erityisesti hyytelösammaleläimen leviämistilannetta ja elinkiertoa Pirkanmaalla. https://kvvy.fi/yhdistys/vvh/  

Vanajavesikeskus on saanut rahoitusta toiminta-alueensa isosorsimon leviämisen hillintään eduskunnan erillismäärärahoituksesta. Rahoitusta on käytetty paikallistoimijoiden esittämiin hankkeisiin eri puolilla Vanajaveden valuma-aluetta, neuvontaan ja tiedottamiseen. Rahoitushaku avautuu seuraavan kerran kevättalvella 2026.  

Kanta-Hämeen puolella vieraslajeista saa tietoa ja neuvontaa Vanajavesikeskuksesta mm. Vesineuvos –hankkeen puitteissa.