Koivun siitepölykausi oli Suomessa tänä vuonna poikkeuksellisen pitkä

Tänä keväänä koivun siitepölyä kulkeutui maan etelä- ja keskiosiin ensimmäisen kerran jo maaliskuun lopulla. Runsaampi ja pidempiaikainen kulkeuma pyyhkäisi lähes koko Suomea huhtikuun puolivälistä eteenpäin. Kukinta alkoi maan eteläosissa huhtikuun loppupuoliskolla.

Pitkä, ajankohtaan nähden viileä jakso kuitenkin viivästytti kukinnan etenemistä. Tämä merkitsi sitä, että siitepölyä vapautui pidemmän aikaa. Lisäksi päiväkohtaiset huippupitoisuudet jäivät suhteellisen pieniksi verrattuna muihin runsaan kukinnan vuosiin.

Pääosin pieniä ja kohtalaisia koivun siitepölyn pitoisuuksia havaittiin koko maassa vielä juhannuksen jälkeen. Koivun siitepölykauden päättivät kulkeumat Ruotsin ja Norjan pohjoisilta vuorilta heinäkuussa. Siitepölyä kantautui Suomen eteläosiin saakka.

– En muista uraltani toista vuotta, jolloin olisimme joutuneet varoittamaan allergikkoja maan etelä- ja keskiosissa koivun siitepölystä vielä heinäkuussa, toteaa Turun yliopiston siitepölytiedotuksen esihenkilö Annika Saarto.

– Nyt kausi on kuitenkin päättynyt koivun osalta.

Kukinta oli tänä vuonna hieman voimakkaampaa kuin keskivertovuonna, joskin maan eri osien välillä oli eroja. Viimeisimmistä huippuvuosista 2012 ja 2014 jäätiin silti kauas. Tänä keväänä mitattu suurin vuorokausikohtainen siitepölypitoisuus oli vain reilu viidennes mittaushistorian suurimmasta pitoisuudesta.

Suomen väestöstä noin viidennes on herkistynyt koivun siitepölylle, joka on tärkein siitepölyallergian aiheuttaja. Seuraavina tulevat heinät, leppä ja pujo. Heinät kukkivat tällä hetkellä koko maassa, ja pujon kukinta on alkanut Uudellamaalla. Pujon kukinta-alueen odotetaan laajenevan muualla maan eteläosiin sekä maan keskiosiin lähipäivien aikana.

Turun yliopisto on seurannut ilman siitepölypitoisuuksia Suomessa vuodesta 1974 alkaen. Se tiedottaa siitepölykauden etenemisestä kolmesti viikossa Norkko-verkkosivulla.