VAS Mepit: Reilu siirtymä vaatii reilun rahoituksen – superrikkaat ja suuryritykset mukaan

Vasemmistoliiton europarlamentaarikot korostavat, että puolustuksen ja kilpailukyvyn tukemisen lisäksi ilmasto- ja ympäristötoimet, uudistuva teollisuus- ja teknologiapolitiikka sekä erilaiset sosiaaliset ongelmat asuntokriisistä energiaköyhyyteen vaativat parempia EU-tason vastauksia. Myös talouspolitiikan tulee vastata paremmin näihin tavoitteisiin.

– Suomessa pääministeri Petteri Orpo kauhistelee budjetin kokoa, mutta samalla kiittää sen vastaavan ajan haasteisiin. Hän unohtaa, että Euroopan tulevaisuutta ei rakenneta vain puolustukseen keskittymällä. Esimerkiksi eurooppalaisen teollisuuden sekä energiaratkaisujen uudistaminen ovat laajan turvallisuuden kulmakiviä. Jos emme ota näitä näkökulmia vakavasti, ei suuria ongelmia ole mahdollista ratkaista, sanoo Andersson.

EU:n budjetin kasvamisesta huolimatta komission esittämä kehys on vinossa, koska monien tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseen varattu rahoitus ei ole riittävällä tasolla. EU:n tulisi rahoittaa kestävää tulevaisuutta esimerkiksi niiden tuella, jotka kuormittavat ympäristöä eniten. 

– Rikkaimmat yksilöt ja suuryritykset kuormittavat ympäristöämme kaikista eniten, jolloin heidän tulee myös kantaa vastuuta. Euroopan monimiljonääreille ja miljardööreille määrättävä korkeimmillaan 5 prosenttiin nouseva varallisuusvero tuottaisi vuosittain noin 286,5 miljardia euroa teollisuuden uudistumisen ja kilpailukyvyn tukemiseen. Lisäksi myös yhdysvaltalaiset digijätit on laitettava verolle, sanoo Saramo.

Euroopan unionin tulee tunnistaa, että elinkelpoisen planeetan ja yhteiskuntien varmistaminen ovat sen kestävälle menestykselle ja hyvinvoinnille kaikista tärkeimpiä asioita. Samalla sen tulee varmistaa, että rahoitus kulkee käsi kädessä näiden tavoitteiden kanssa, ja että tavalliset ihmiset eivät joudu maksamaan kohtuuttomasti.

– Rahoituskehyksen on oltava linjassa ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin, jolloin meidän on panostettava luonnon ennallistamiseen, monimuotoisuuden suojeluun ja ilmastonmuutoksen hillintään. Samalla rahoituspäätökset tulisi tehdä sosiaalisten ja alueellisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Siirtymä vähäpäästöiseen talouteen ei saa jakaa kansalaisia voittajiin ja häviäjiin, sanoo Kyllönen.