Gorillojen yksilölliset olosuhteet vaikuttavat niiden aggressiivisuuteen laumatovereita kohtaan

Turun yliopiston ja saksalaisen Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology -tutkimusinstituutin tuoreen tutkimuksen mukaan eläimet voivat mukauttaa aggressionsa suuntaa yksilöllisiin tarpeisiinsa ja sosiaaliseen kontekstiinsa sopivaksi. Tutkimuksessa havainnoitiin gorillojen käyttäytymistä pitkällä aikajaksolla ja selvitettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat naaraiden keskinäiseen aggressioon niiden sosiaalisessa ryhmässään. 

Laumaeläimet kilpailevat usein ravinnon ja kumppaneiden kaltaisista resursseista ja muodostavat sosiaalisia hierarkioita, jotka määrittelevät yksilöiden välisen arvojärjestyksen. Ryhmän yksilöiden on valittava strategisesti, kenen kanssa kilpailla eri ajankohtina saavuttaakseen parhaat mahdolliset resurssit ja sosiaalisen aseman pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla – kuten energiankulutuksella ja riskeillä.

– Aggressiivisuus osoittaa kilpailua ja lisääntyy yleensä silloin, kun resurssit ovat rajalliset. Se kohdistuu yleensä hierarkiassa alempana oleviin yksilöihin, mutta joillain lajeilla se voi kohdistua eri arvoasemassa oleviin ryhmätovereihin, ja vaihtelua on havaittavissa jopa lajien sisällä. Tutkimuksessamme testasimme hypoteesia, jonka mukaan tämä vaihtelu aggressiivisuuden suunnassa johtuu yksittäisten eläinten kokemista erilaisista olosuhteista, ja sekä yksilön tarpeet että sosiaalinen ympäristö muokkaavat eläimen aggressiivisuutta eriarvoisia yksilöitä kohtaan, kuten riskinottoteoria ennustaa, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Nikos Smit, Turun yliopiston ja Max Planck Institute for Evolutionary Anthropologyn tutkijatohtori.

Testatakseen hypoteesia, tutkijat hyödynsivät käyttäytymishavaintoja 25 vuoden ajalta yhteensä 31 aikuisesta naaraspuolisesta gorillasta viidestä eri luonnonvaraisesta gorillaryhmästä: yhdestä lännengorillaryhmästä Gabonissa, Keski-Afrikassa, ja neljästä vuorigorillaryhmästä Ugandassa, Itä-Afrikassa.

Koulutetut tarkkailijat kirjasivat käyttäytymismalleja, joita käytetään naaraspuolisten gorillojen hierarkian päättelyyn (kuten lähestyvän yksilön välttelyä kävelemällä siitä poispäin), ja määrittivät kullekin naaraspuoliselle gorillalle aseman hierarkiassa. Tarkkailijat kirjasivat myös aikuisten naaraiden väliset aggressiiviset vuorovaikutustilanteet ja antoivat kullekin vuorovaikutustilanteelle pistemäärän määrittääkseen aggression  suunnan ja erityisesti sen, suuntautuiko aggressio hierarkiassa korkea- vai alempiarvoisempiin yksilöihin. 

Tutkijoiden analysoitua 6 871 aggressiivista vuorovaikutustilannetta selvisi, että suurin osa aggressiosta kohdistui korkeammassa asemassa olevilta yksilöiltä alempiin, mikä vastaa hypoteesia, jonka mukaan korkeassa asemassa olevat yksilöt käyttävät aggressiota yleisesti asemansa vahvistamiseen. Vuorovaikutustilanteista vain 42 prosenttia oli sellaisia, jossa alemmassa asemassa olevat yksilöt osoittivat aggressiivisuutta ylemmän aseman omaavia yksilöitä kohtaan, mutta tämä on enemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu ja enemmän kuin monilla muilla eläimillä.

Muihin naaraisiin verrattuna tiineenä olevat ja imettävät naaraat osoittivat aggressiota korkea-arvoisempia ryhmätovereita kohtaan, mikä heijastaa niiden lisääntynyttä energiantarvetta. Imettävien naaraiden mahdollisesti suuremmasta energiantarpeesta huolimatta, tiineenä olevat naaraat osoittivat kuitenkin aggressiota niihin verrattuna korkea-arvoisempia ryhmätovereita kohtaan. Tutkijoiden arvion mukaan tämä saattaa johtua siitä, että imettävät naaraat eivät yhtä todennäköisesti ota riskiä aggressiosta ylempiarvoisia ryhmätovereita kohtaan, koska niiden on suojeltava poikasiaan.

Naarasgorillat myös osoittivat enemmän aggressiota voimakkaampia, korkea-arvoisempia naaraita kohtaan silloin, kun ryhmässä oli enemmän uroksia. Tämä viittaa siihen, että urosten antama suojelu tarjoaa ympäristön, jossa naaraat ottavat enemmän riskejä. Sitä vastoin, kun ryhmässä oli enemmän naaraita, naaraspuoliset gorillat osoittivat enemmän aggressiota alempiarvoisia, vähemmän voimakkaita naaraita kohtaan. Tämä puolestaan viittaa siihen, että naaraat kohdistavat aggressiota mieluummin heikompia vastustajia kohtaan, kun niillä on siihen mahdollisuus. Yhdessä nämä tulokset vahvistavat, että gorillat voivat mukauttaa aggressionsa sosiaaliseen kontekstiinsa.

– Kaiken kaikkiaan tuloksemme vahvistavat, että yksilön olosuhteisiin liittyvät tarpeet ja sosiaalinen ympäristö voivat vaikuttaa sen päätökseen käyttäytyä riskialttiimmin, esimerkiksi kohdistamalla aggressiota voimakkaampia ryhmätovereita kohtaan, toteaa vanhempi kirjoittaja Martha Robbins, Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology- tutkimusinstituutin ryhmänjohtaja.

Tutkimusartikkeli julkaistiin 23.7.2025 eLife-julkaisussa.