VBO:n lahjoitus: Kevätretket ovat yhteisöllisyyden tähtihetkiä

On aurinkoinen tiistaiaamupäivä juuri ennen koululaisten kesäloman alkamista. Bussilastillinen oppilaita ja opettajia suuntaa kohti tiedekeskus Heurekan ovia. Matkaan on lähdetty varhain aamulla, ja ilmassa on jännitystä, innostusta ja odotusta, kun sisäänpääsytarroja jaetaan ja kiinnitetään paitoihin.  

Retkipäivät ovat harvinaista herkkua kouluarjen keskellä. Pienelle hankolaiselle koululle ne ovat erityisen merkityksellisiä.  

”Hanko on ihana paikka, mutta me ollaan siellä ihan pohjan perukoilla. Joten jo se, että päästiin Hangosta pois, on poikkeuksellista”, kertoo Tita-Marian koulun rehtori Timo Leijon. 

Tita-Marian koulu on erityiskoulu. Tämä tarkoittaa, että kaikilla sen oppilailla on erityisen tuen päätös. Syynä voi olla esimerkiksi laajat oppimisvaikeudet tai suuret keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet. Pieni osa koulun oppilaista on myös kehitysvammaisia. 

”Siksi tällaiset retket ovat meidän oppilaille erityisen tärkeitä, mutta heitä myös jännittää paljon. Tästä syystä meitä aikuisiakin tarvitaan paljon mukaan”, sanoo Leijon. 

Tänään matkalle on lähtenyt 30 oppilasta luokilta 1–9 ja 11 aikuista.  

Mammutteja ja mastodontteja 

Suurimmalle osalle koulun oppilaista kyseessä on ensimmäinen vierailu Heurekassa, ja odotukset ovat korkealla. Oppilaat ryntäävät jääkauden jättiläisistä kertovaan näyttelyyn, jossa heitä odottaa lähes 20 aidonkokoista ja todentuntuista eläinrobottia. Oppilaat hämmästelevät valtavaa, karvaista mammuttia, joka kääntää päätään puolelta toiselle ja liikuttaa kärsäänsä.  

Myös näyttelyn pienemmät olennot, kuten mastodontinpoikanen, ihastuttavat.  

”Voi katso, mikä pieni tuolla on!” huudahtaa yksi ekaluokkalainen tyttö ja haluaa ottaa yhteiskuvan luokkakaverinsa kanssa muistoksi.  

Hämärästi valaistussa ”luolassa” pääsee aistimaan, millainen tunnelma on voinut olla jääkaudenaikaisten ihmisten istuessa iltaisin nuotion äärellä soittamassa rumpuja. Yhden seinän edustalla käy kuhina – siellä pääsee kokeilemaan luolamaalausten tekemistä. Vuoron perään oppilaat piirtävät sormillaan erilaisia jälkiä. 

”On tosi jännä päivä, tämä jääkausinäyttely on hieno”, kuvailee toinen ekaluokkalainen tyttö. 

Yksi nelosluokkalaisista on ehtinyt käydä Heurekassa pääsiäisenä, mutta se ei vähennä innostusta.  

”Vaijeripyörää odotan eniten, se oli ehdottomasti paras viimeksi! Ensin en uskaltanut mennä sillä, mutta sitten menin vain edestakaisin sillä”, hän kertoo.  

Klassiset retkieväät kruunasivat päivän 

Vaikka yhteisöllisyyttä rakennetaan koulussa päivittäin, tällaiset päivät ovat koulun rehtorin Timo Leijonin mukaan niitä yhteisöllisyyden todellisia tähtihetkiä. Koulun määrärahat eivät kuitenkaan riitä niihin, eikä niitä välttämättä ole edes kerran vuodessa. Retket mahdollistetaan pitkälti vanhempien aktiivisuudella ja erilaisten avustusten avulla.  

”On todella sääli, kun rahoja leikataan, eikä tällaiseen ole varaa. Siksi on ihanaa, että voi saada tukea vanhempainyhdistysten ja erilaisten yritysten kautta”, hän sanoo. 

Tälle kyseiselle retkelle koulun vanhempainyhdistys sai 1 000 euron lahjoituksen osuuskauppa Varuboden-Oslan järjestämän Paikallisesti hyvää -kampanjan kautta. 

Jännittävä vierailu on tullut päätökseen ja on aika suunnata kohti bussia. Sekä oppilaiden että aikuisten mielestä päivä on ollut onnistunut.  Kohokohtia olivat oppilaiden mukaan tiedekeskuksen koripallorotat, mammutti ja muut jääkauden eläinrobotit sekä avaruusnäyttely. 

Oppilaat kirjoittivat seuraavana päivänä vierailustaan ja teksteistä nousee kuitenkin esiin, että aina ei ole kyse vain määränpäästä – vaan myös matkasta. Yksi oppilas kirjoittaakin, että itse bussimatka oli parasta päivän aikana. 

”Katsoin maisemia, jotka olivat upeita, ja kuuntelin musiikkia – –. Join Trip-mehua ja söin banaanin, jotka sopivat hetkeen hyvin”, hän kirjoittaa.