Tuntureilla variksenmarja leviää ja mustikka taantuu

Mustikkavaltainen, puuton kangas on yksi tuntureiden pääkasvillisuustyypeistä. Havaittu muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ja se linkittyy variksenmarjan voimakkaaseen lisääntymiseen etenkin mustikkavaltaisella kasvillisuustyypillä, jossa mustikka taantuu.

Vaikka mustikka on edelleen yksi mustikkakankaiden valtalajeista, havaitut muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin ja siihen, miltä tunturimaisema saattaa tulevaisuudessa näyttää, esimerkiksi ruska-aikana, mikäli taantuminen jatkuu.

Havainnoista on raportoitu uudessa tutkimuksessa, jonka tutkimusalue ulottuu Riisitunturilta Ruijaan eli koskee Pohjois-Suomea ja Pohjois-Norjaa. Tutkimuksessa käytetty pitkäaikainen aineisto on ainutlaatuinen, sillä yleensä tutkimukset keskittyvät lyhyempään aikaan ja maantieteellisesti pienempiin alueisiin. 

”Olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana kartoittaneet uudelleen Matti Haapasaaren 1960–1970-luvulla kartoittamia tunturikankaita. Tällaiset huolella tuotetut ja tarkat vanhat aineistot ovat harvinaisia, mutta kultaakin kalliimpia pitkällä aikavälillä tapahtuneiden kasvillisuusmuutosten havaitsemiseksi. Jatkamme kartoitettujen alojen monitorointia tulevaisuudessa”, kertoo akatemiatutkija Tuija Maliniemi.

Arktinen alue vihertyy myös Lapissa

Ilmaston lämpeneminen on nopeaa arktisella alueella, ja lämpenemisen yhteydessä arktinen alue myös vihertyy ja pensastuu. Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa tilanne kuitenkin poikkeaa tästä trendistä. Meilläkin tunturit pensastuvat, mutta tunturikoivujen ja pensaiden runsastumista täällä hidastaa laaja porolaidunnus. Porot pitävät kasvillisuuden matalana, joten arktinen pensastuminen näkyy Suomen Lapissa varpujen, etenkin variksenmarjan, leviämisenä.

Mustikka ei kuitenkaan valtaa uusia alueita vaan vähenee, mikä mietityttää tutkijoita. ”Mustikan taantumisen syihin ei tutkimuksissa juurikaan ole paneuduttu. Tunturiluonto on kovin omalaatuista ja paikallisesti vaihtelevaa, ja mustikan vähenemiseen linkittyvät luultavasti useat eri tekijät, kuten lumiolosuhteiden muutokset, ainavihantojen kasvien lisääntyminen ja porolaidunnus”, arvioi Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Petteri Kiilunen.