Varhaiskasvatuksen siirtymissä kohtaavat rakenteet ja lapsen arki

Varhaiskasvatuksen siirtymät eivät ole lapsille aina helppoja, vaan ne saattavat haastaa niin lapsen ryhmäänkuulumisen kokemuksen kuin kaverisuhteet. Varhaiskasvatuksen siirtymiä väitöskirjassan tarkastelleen KM Kaisa Harjun tutkimus osoitti varhaiskasvatuksen järjestämisen tapojen olevan yhteydessä siihen, millaisia siirtymiä lapsille rakentuu.

Merkittävä rooli on kunnissa tehtävillä ratkaisuilla, jotka viime kädessä määrittävät sen, miten varhaiskasvatuksen järjestämisen säädökset lasten arkeen rantautuvat.

– Siihen, millaisia siirtymät ovat, voidaan vaikuttaa päiväkodin ryhmärakenteen suunnittelulla sekä kunnallisilla varhaiskasvatuspolitiikoilla, Harju toteaa.

Päiväkotien täyttöaste ohjaa siirtymien ketjuja

Konkreettinen esimerkki siirtymiin vaikuttamisesta on päiväkotien täyttöaste. Jos päiväkodit ovat aina aivan täynnä, voi uusi aloittaja käynnistää päiväkodissa ennakoimattoman dominosiirtymien ketjun.

– Eräissä tapauksissa paikka lapselle on lain mukaan järjestyttävä parissa viikossa missä tahansa kohtaa vuotta. Täpötäydessä päiväkodissa lasten siirtely ryhmien välillä voi olla ainoa keino tehdä uudelle tulijalle tilaa, Harju kertoo.

Noin kolmivuotiaat lapset tulevat todennäköisemmin siirretyksi, sillä kolmanteen syntymäpäivään kytkeytyvät muutokset suhdeluvussa ja ryhmäkoossa vapauttavat resursseja. Resursseja vapautuu, sillä kolmevuotias voidaan sijoittaa isompaan ryhmään, jossa on vähemmän aikuisia suhteessa lasten määrään.

– Voisi olla myös kansallisen tason pohdinnan paikka miettiä, pitäisikö päiväkotien täyttöasteelle asettaa jokin raja. Se ainakin auttaisi kontrolloimaan ennakoimattomia siirtymiä, Harju ehdottaa.

Ennakoimattomat siirtymät haastavat lapsen edun arvioinnin

Kun siirtymät ovat ennakoimattomia, paine järjestää uudelle aloittajalle paikka voi haastaa siirtymien pedagogista perusteltavuutta ja lapsen edun ensisijaisuuden aitoa arviointia. Päätöksiä lasten siirtymistä joudutaan tekemään toiminnan reunaehtojen ja lapsen edun arvioinnin ristipaineessa.

– Lasten näkökulmasta siirtymät järjestävät varhaiskasvatusarjen aina uudelleen, eikä muutokset ole kaikille helppoja. Joskus tärkeän kaverin siirtyminen uuteen ryhmään voi olla lapselle merkittävä siirtymän kokemus, vaikka lapsi itse jäisikin saman nimiseen ryhmään kuin aikaisemmin. Silloin puhutaan epäsuorasta siirtymästä, jota ei aina ole helppo tunnistaa, Harju kertoo.

Siirtymien tunnistaminen ja tukeminen on kuitenkin aina tärkeää, sillä samalla kun siirtymät ovat mahdollisuuksia uusiin kaverisuhteisiin ja uuden oppimiseen, sisältävät ne myös ulosjäämisen ja eriarvoistumisen riskejä, Harju muistuttaa.

Kaisa Harjun varhaiskasvatustieteen väitöskirjan ”Tracing Children’s Transitions in Early Childhood Education and Care: A Relational-Spatial Perspective” tarkastustilaisuus järjestetään 5.9.2025 klo 12 Jyväskylän yliopistossa. Väitöstilaisuutta voi seurata salissa S212 tai verkkovälitteisesti. Vastaväittäjänä toimii professori Tuija Turunen (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Niina Rutanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Väitöstä voi seurata osoitteessa https://r.jyu.fi/vaitos-harju050925.

Väitöskirja on vapaasti luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0938-4.