Mehiläisistä avaruuteen – valtion tiedonjulkistamisen apurahat avaavat uusia näkökulmia maailmaan

"Kun yhteiskunta kärsii polarisaatiosta ja epäluulosta, avoin ja saavutettava tieto voi rakentaa ymmärrystä ja tuoda ihmisiä lähemmäs toisiaan", neuvottelukunnan puheenjohtaja Liisa Suvikumpu kiteyttää. 

Tämän vuoden hankkeissa historia, tiede ja kulttuuri kietoutuvat toisiinsa tuoreilla tavoilla. Tutkittua tietoa välitetään eri kohderyhmille monin eri välinein tietokirjoista dokumentteihin ja podcasteihin. Mukaan mahtuu niin suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin henkilökohtaisia tarinoita.

Yksi rahoitetuista tietokirjahankkeista avaa ihmisen ja mehiläisen ainutlaatuista suhdetta, joka on muovannut kulttuuriamme ja tulevaisuuttamme. Toisessa taas pureudutaan musiikin ja rasismin kytköksiin tarkastellen mm. oopperan stereotypioiden ja moninaisuuden puutteen heijastumista koko alaan. 

Hankkeissa näkyy tarve ymmärtää menneitä ja tulevia kriisejä. Pietariin paenneiden suomalaisten punaisten kohtalot, Hangon saksalaisen kauttakulkuleirin arkeologiset löydöt sekä naisten johtama evakkolehmien valtava siirto-operaatio avaavat historiaan uusia näkymiä. Dokumenttielokuva vie vuorostaan katsojat polaarialueille tutkijoiden rinnalle, ja tietokirja kertoo, miten ihmiset elvyttävät heikentyneitä ekosysteemejä. 

Lasten ja nuorten tiedonjulkistaminen on tärkeässä roolissa. Rahoituksen turvin syntyy muun muassa kuvitettuja tietokirjoja, innostava luontokirja yhteisiin retkihetkiin sekä lapsille suunnattu maailmankartasto.

Monet hankkeet ylittävät tieteenalojen ja tekstilajien rajoja. Avaruusetiikan kirja kysyy, millaisia eettisiä velvoitteita liittyy ihmisen toimintaan avaruudessa. Esseet ja elämäkerrat haastavat katsomaan kulttuuriperintöä uusista kulmista, olipa kyse sateenkaarevasta kansanperinteestä, siteeraamisen kulttuurihistoriasta tai teknologian kehityksestä. Myös tiedeviestintä itse nousee näkyväksi, kun tutkijoita innostetaan podcasteissa astumaan tiedon tulkeiksi yhä uusille yleisöille.

Tutkittu tieto ei kuulu vain tieteellisille foorumeille. Rahoitetut hankkeet tekevät sitä yhteistä ja saavutettavaa. "On tärkeää muistaa, että Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahat ovat ainoa julkinen rahoitusmuoto, joka tukee tiedon jakamista näin laajasti”, Suvikumpu kuvaa. 

Tiedonjulkistamisen apurahat numeroina

Tiedonjulkistamisen apurahahakemuksia saapui 673 kappaletta. Haettu kokonaissumma, 9,1 miljoonaa euroa, oli 20 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna. Rahoitusta voitiin myöntää vain alle 6 prosentille hakijoista, yhteensä 440 000 euroa. 

Rahoitusta sai kaikkiaan 38 hanketta, joista 17 sai pitkän työskentelyapurahan (6–8 kuukautta). Neuvottelukunta on tietoisesti päättänyt tukea pitkäkestoista työskentelyä, vaikka se tarkoittaa rahoitettavien hankkeiden määrän supistumista. Pitkät apurahat antavat tekijöille mahdollisuuden paneutua perusteellisesti hankkeisiinsa ja varmistavat tulosten korkean laadun. 

Tiedonjulkistamisen apurahat ovat valtionavustusta, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tiedonjulkistamisen edistämiseen. Apurahoilla tuetaan monipuolista, monikanavaista ja uudistuvaa tietokirjoittamista sekä tiedonjulkistamisen hankkeita. Apurahapäätökset tekee Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, joka myös seuraa apurahojen käyttöä ja arvioi niiden vaikuttavuutta.