Älykkäiden sähköjärjestelmien pilvipalveluissa piilee riskejä

Älykkäiden sähköjärjestelmien, kuten etäohjattavien lämmitysjärjestelmien, sähköautojen latausjärjestelmien, älyvalaistuksen ja energianhallintajärjestelmien, riippuvuus pilvipalveluista aiheuttaa uudenlaisia riskejä asiakkaille ja urakoitsijoille.  

Sähkö- ja teleurakoitsijat STUL ry:n jäsenneuvontaan on tullut useita tapauksia, joissa palveluntarjoajan konkurssi, yrityskauppa tai sopimusehtojen muutos on jättänyt asiakkaat ja urakoitsijat pulaan käyttökelvottomien laitteiden kanssa. 

Kuka on vastuussa pilvipalvelun toimivuudesta? 

STULin jäsenen asentaman älykkään etäohjattavan lämmityksen ohjausjärjestelmän maksuton ylläpito päättyi palveluntarjoajan yrityskauppojen ja konkurssin myötä. Yrityksen uusi omistaja muutti sopimusehtoja yksipuolisesti ja asetti älykkäät ohjaustoiminnot maksullisiksi. Järjestelmiin ajettiin päivitys, joka lamaannutti järjestelmän toiminnan, jollei vuosimaksua maksettu. Tämän seurauksena kuluttaja-asiakkailla on käsissään pahimmillaan vain yhteen lämpötila-asetukseen jämähtäneitä lämmittimiä.  

”Sopimusteknisesti voi olla epäselvää, kuka on lopulta vastuussa. Tavallisesti sähköurakoitsija toimittaa fyysisen laitteen urakkasopimuksen perusteella, mutta asiakas tekee erillisen sopimuksen digitaalisten palvelujen tarjoajan kanssa. Urakoitsijan kannattaa aina laatia kirjallinen sopimus ja käydä se läpi huolella asiakkaan kanssa”, STUL ry:n tekninen asiantuntija Matti Orrberg sanoo.  

Varmista yhteensopivuus muiden palvelujen kanssa 

Jäsenurakoitsijoilta on myös kuultu kokemuksia sähköautojen latausjärjestelmistä, joissa pilvipalvelun lakkaaminen on uhannut tehdä latausasemat käyttökelvottomiksi. Kuormanhallinnan toimintahäiriöt voivat pahimmillaan johtaa esimerkiksi liittymissulakkeiden palamiseen. 

”Urakoitsija vastaa laitteen toimivuudesta, mutta ei digitaalisen palvelun ehdoista tai muutoksista. Jos järjestelmä ei vastaa tarjouspyynnön vaatimuksia, esimerkiksi kuormanhallinnan ratkaisun vaatimusten osalta, vastuu voi kuitenkin kasautua urakoitsijalle. Latausjärjestelmissä kannattaa aina suosia avoimia ja paikallisesti toimivia OCPP-protokollaan pohjautuvia järjestelmiä”, Orrberg sanoo. 

OCPP-protokollan tavoitteena on mahdollistaa eri valmistajien latausasemien yhteensopivuus. Ongelmana on, että monissa OCPP-ratkaisuissa vain taustajärjestelmä toimii OCPP:n mukaan, mutta taustajärjestelmän ja latausaseman välinen kommunikaatio toimii valmistajan omalla, yleensä suljetulla ratkaisulla. Latausasema itsessään ei siis olekaan suoraan tai pahimmillaan ollenkaan OCPP-yhteensopiva.  

”Paras vaihtoehto ovat paikallisesti toimivat järjestelmät ja niin sanotut natiivit, itse latausasemien sisään rakennetut OCPP-ratkaisut. Natiivin OCPP-latausaseman tunnistaa esimerkiksi siitä, että latausasemaan voi vapaasti vaihtaa käytettävän OCPP-palvelimen osoitteen viimeistään aseman käyttöönoton jälkeen”, Orrberg neuvoo.  

STUL seuraa tilannetta, tarjoaa tukea jäsenilleen ja osallistuu mahdollisiin toimenpiteisiin alan muiden järjestöjen kanssa.