Väitös: Ilmastonmuutos lamaannuttaa poliittisen hallinnan keinot ja tulevaisuuden

Reinekoski tutki viiden suomalaisen kaupungin varautumista ilmastonmuutokseen, erityisesti ympäristö- ja ilmastosektorien työtä organisaatioissa. Keskeinen osa tutkimusta on Helsingin kaupungin poliittiselle johdolle ja asiantuntijoille järjestetty ”politiikkapäämaja”. Siinä harjoiteltiin skenaarioiden avulla ilmastokriisin ja poliittisten päätösten pitkän aikavälin seurauksien hallintaa. Harjoituksen toteutti Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama WISE-hanke, jossa Reinekoski työskenteli väitöstyönsä aikana.

Harjoitus konkretisoi ilmastonmuutoksen hallinnan ajallista hankaluutta: kriisit lomittuvat toisiinsa, ne ovat akuutteja, samanaikaisia ja niiden seuraukset kauaskantoisia. Politiikan teon ongelma on kahtalainen. Tulisi luoda skenaarioita ilmastonmuutoksen seurauksista vuosikymmenien aikana ja samalla huomioida tehtyjen päätösten vaikutus siihen, miten ja mitkä skenaariot toteutuvat. Väitöstutkimus tarkasteli kaupunkiorganisaatioiden edellytyksiä luovia tällaisessa viheliäisessä ongelmassa – ja kykyä hahmottaa omaa rooliaan ja toimijuuttaan tulevaisuudessa.

Tutkimus osoittaa, miten kaupungit suojelevat itseään muutokselta. Mittavasta asiantuntemuksesta ja strategisista poliittisista tavoitteista huolimatta organisaatiot sysäävät ilmastoaiheet ja tiedontuotannon toimintansa laitamille, erillisiksi projekteiksi, ulkoistetuiksi toimeksiannoiksi tai markkinoinnin resursseiksi. Ydintoimintoihin, kuten taloudelliseen suunnitteluun ja budjetointiin, ilmastonäkökohtien ei anneta vaikuttaa.

– Kaupungit eivät käänny noin vain ilmasto-organisaatioiksi. Vaikka etenkin ilmasto- ja ympäristöasiantuntijat tunnistavat muutoksen väistämättömyyden, ja poliitikotkin pystyvät kuvittelemaan käynnissä olevan globaalien elinolosuhteiden murroksen, politiikan tekemisestä tällaiset ajatukset suljetaan ulos, Reinekoski sanoo.

Taakka jää pitkälti asiantuntijoiden kannettavaksi. He joutuvat sietämään työssään jatkuvaa katkonaisuutta, alusta aloittamista ja muun organisaation jähmeyttä yrityksissään saada ilmastoaiheita muiden sektorien ja koko kaupungin agendalle.

Tutkimuksen mukaan organisaatioiden itsesuojelu ja vaivihkainen vastarinta vain korostuivat Helsingin kaupungin skenaarioharjoituksessa, jossa ennakoitiin ilmastokriisien tulevaisuutta ja ilmastopoliittisten toimien seurauksia.

– Ilmastonmuutoksen tuhoisat seuraukset ja epävarmat tulevaisuuden horisontit typistyivät ongelmanratkaisuksi ikään kuin ikuisesti jatkuvassa nykyisyydessä. Lyhytjänteisyys sinänsä ei ole mitenkään yllättävä havainto, mutta jopa kontekstissa, jossa nimenomaan pyrittiin irrottautumaan siitä, politiikan keinovalikoima ei anna periksi edes kirkkaasti tiedostetulle kriisiytyvälle tulevaisuudelle. Sen ei anneta raskauttaa nykyhetkessä tehtävää politiikkaa.

Väitöstutkimuksessa kehitetyt sosiologiset analyysikeinot auttavat ymmärtämään näitä ristiriitaisia mekanismeja, joilla poliittishallinnolliset organisaatiot lykkäävät ja häivyttävät peruuttamatonta ilmastollista, ekologista ja yhteiskunnallista muutosta – ja etenkin omaa toimijuuttaan ja merkitystään siihen vaikuttamisessa.

Väitöstilaisuus lauantaina 27. syyskuuta

Valtiotieteiden maisteri Tapio Reinekosken sosiologian alaan kuuluva väitöskirja The end of change as we know it: How cities figure out what the problem is with climate governance tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 27.9.2025 klo 12.00. Paikkana on keskustakampuksen Päätalon sali D11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii Associate Professor Rebecca Elliott (London School of Economics and Political Science). Kustoksena toimii professori Turo-Kimmo Lehtonen (yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto).