Korona koetteli esikoisvanhempien tukiverkostoja – vain puolet sai riittävästi tukea

Tutkimuksen mukaan vanhempien kokemukset sosiaalisesta tuesta eivät jakautuneet tasaisesti, vaan vanhemmat jakautuivat kahteen ryhmään. Oli esikoisvanhempia, jotka saivat riittävästi ja monenlaista tukea, ja toisaalta niitä, joilta puuttui kaikenlainen tuki. 
Koettu tuen puute tai tuen heikentyminen oli yhteydessä vanhempien suurempaan kuormittuneisuuteen.

”Tulostemme mukaan tuen kokemus tuen riittävyydestä on ratkaiseva vanhempien hyvinvoinnin kannalta”, väitöskirjatutkija Inka-Liisa Kuusiaho Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta kertoo.

”Riittämättömän käytännön tuen kanssa on mahdollista tasapainoilla hetkellisesti, mutta pitkittyessään se heikentää vanhempien hyvinvointia.”

Korona-pandemia sekä tiivisti että esti sosiaalisten verkostojen toimintaa

Koronapandemia vaikutti tuovan haasteita tuen saamiseen juuri niillä esikoisvanhemmilla, joiden tukiverkostot olivat jo ennen pandemiaa heikot.

”Ne, joilla tukiverkostot olivat jo ennen pandemiaa ja vanhemmuutta vahvoja, saivat tukea riittävästi ja kokivat pandemian jopa tiivistävän tukiverkostojaan. Samaan aikaan ne vanhemmat, joilla tukiverkostoja ei ennestään ollut tai ne eivät toimineet hyvin, eivät pystyneet pandemian aikana kohentamaan tai solmimaan uusia tukiverkostoja”, Kuusiaho kertoo.

Rajoitusten ja palveluiden hetkellisen karsimisen vuoksi etenkin käytännön tuki oli monen tuoreen perheen ulottumattomissa.

Toisaalta osa vanhemmista koki tukiverkostojensa tarjonneen yhtä paljon tukea kuin ilman pandemiaakin. Joillekin vanhemmille pandemia-ajan rajoituksilla oli jopa myönteisiä vaikutuksia sosiaaliseen tukeen: he saivat aiempaa enemmän emotionaalista tukea digitaalisesti, hyötyivät joustavammaksi muuttuneesta työelämästä ja kokivat ydintukiverkostojensa, kuten suhteen lapsen isovanhempiin, vahvistuneen.

”Näyttää siltä, että COVID-19-rajoitukset saattoivat ennestään vahvistaa jo hyvin toimivia tukiverkostoja, jotka olivat olemassa ennen vanhemmaksi tuloa ja pandemiaa”, Kuusiaho kiteyttää.

Isien sosiaalisen tuen verkostot eivät olleet yhtä vankat kuin äitien

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sukupuolten välisiä eroja, joita ilmeni etenkin henkisen tuen osalla: ystäviltä saatu emotionaalinen tuki säilyi useimmiten äideillä riittävänä koko tutkimusjakson ajan.

”Äitien ei tarvinnut tinkiä ystäviltä saamastaan henkisestä tuesta edes pandemian aikana. Isillä taas ystäviltä saatu henkinen tuki raportoitiin usein riittämättömäksi, mikä viittaa siihen, että isillä ei ollut samanlaisia tukiverkostoja käytössään kuin äideillä. Tämä korostaa tarvetta tukea isien verkostoja jo odotusaikana vahvemmin”, Kuusiaho toteaa.

Korona-ajasta oppia tulevaan

Hyvin vakiintuneet sosiaaliset verkostot helpottivat avun saamista silloin, kun sitä tarvittiin. Vahvojen suhteiden luominen vaatii aikaa, mahdollisuuksia ja jatkuvaa panostusta, ja sen vuoksi sosiaalisen tuen suhteita tulisi rakentaa aktiivisesti jo ennen vauvan syntymää.

Tutkimuksessa sosiaalista tukea tarkasteltiin poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti neljän eri muodon kautta. Käytännön tuki sukulaisilta tai ystäviltä saattoi tarkoittaa esimerkiksi lastenhoitoapua tai kauppareissuja. Emotionaalinen tuki tarkoitti puolestaan esimerkiksi läheisten henkistä kannattelua, rohkaisua ja kuuntelemista.

”Individualistisissa kulttuureissa konkreettisen avun pyytäminen tai sen tarjoaminen perheen ulkopuolella voidaan kokea vaikeaksi, kun taas sukulaisilta saatu konkreettinen tuki on kulttuurisesti hyväksyttyä ja normalisoitua, jopa odotettua”, Kuusiaho kertoo.

Tutkimuksen mukaan tarpeen tullen tärkeintä ei kuitenkaan ollut tuen lähde, vaan kokemus sen riittävyydestä.

”Ei siis ole väliä, kuka tukea tarjoaa, kunhan sitä tarjotaan”, Kuusiaho kiteyttää.

Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkittäisaineistoa, joka kerättiin suomalaisilta esikoisvanhemmilta pandemian aikana, kun heidän esikoisensa oli 6 kuukautta vanha sekä myöhemmin, koronarajoitusten jo hiipuessa, lapsen ollessa 1,5-vuotias.

Lisätietoja

Väitöstutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa kansainvälistä Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun CopaGloba-konsortiotutkimushanketta. Tutkimusta on rahoittanut myös Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Artikkeli: 

Kuusiaho, I.-L., Moilanen, S., Eerola, P., Böök, M., Leach, L., Malinen, K., & Rönkä, A. (2025). Finnish First-Time Parents' Support and Psychological Distress during the COVID-19 Pandemic: A Longitudinal Study. Family Relations,1-22. https://doi.org/10.1111/fare.70042