Parlamentti tukee viljelijöiden aseman vahvistamista elintarvikeketjussa

• Maataloustuotteiden jakelusta on jatkossa tehtävä kirjallinen sopimus tietyin poikkeuksin
• Selkeämmät pakkaus- ja mainostamissäännöt
• Julkisissa hankinnoissa suositaan EU:sta tulevia paikallisia ja kausituotteita

Yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen muutoksilla pyritään vahvistamaan viljelijöiden sopimusasemaa elintarvikeketjussa ja vakauttamaan näin viljelijöiden tuloja. Keskiviikkona äänin 532–78 (25 tyhjää) hyväksymässään neuvottelukannassa parlamentti ehdottaa useita parannuksia sääntöihin, joiden lopullisesta muodosta neuvotellaan seuraavaksi neuvoston kanssa.

Kirjalliset sopimukset ja tuottajaorganisaatiot

Mepit tukevat kannassaan pakollisia kirjallisia sopimuksia maataloustuotteiden kuljetuksille. Samalla he sallisivat tähän sääntöön poikkeuksia tietyille sektoreille, jos sitä edustava järjestö tätä pyytää. Kannassaan mepit myös laskisivat hintarajaa, jonka alapuolella jäsenvaltiot voivat tehdä kirjallisista sopimuksista valinnaisia, 4 000 euroon (komission esityksessä tämä oli 10 000 euroa).

Kannassa parlamentti vastustaa erillisten luomutuottajajärjestöjen perustamista, jotta tuotantomallit eivät kilpaile keskenään.

Pakkaukset ja mainonta

Parlamentti haluaa selventää ehtoja, joiden perusteella maataloustuotteita voidaan kutsua ”reiluiksi” tai ”oikeudenmukaisiksi”. Se haluaa myös, että pakkauksessa mainitun reiluuden arvioinnissa otetaan huomioon tuotteiden vaikutus maaseutuyhteisöjen ja viljelijäjärjestöjen kehittämiseen.

Kanta sisältää myös tiukempia ehtoja termin ”lyhyt toimitusketju” käytölle pakkauksissa ja mainonnassa: sitä tulisi käyttää vain, kun tuote on peräisin EU:sta ja viljelijän ja kuluttajan välissä on ollut vain vähän välikäsiä, lyhyt etäisyys tai lyhyt matka-aika.

Torjunta-aineet tuontiruoassa

Mepit haluavat lisätä sääntöihin ehdon, jonka mukaan elintarvikkeiden ja rehun tuonti EU:n ulkopuolelta sallitaan vain, jos torjunta-ainejäämien määrät niissä alittavat määrät, jotka sallitaan EU:ssa tuotetulle vastaavalle tuotteelle.

Julkiset hankinnat

Jatkossa jäsenmaiden tulisi varmistaa, että julkisia hankintasopimuksia voidaan tehdä vain tuotteista, jotka ovat peräisin EU-alueelta, erityisesti paikallisista ja kausituotteista sekä tuotteista, joilla on EU:n maantieteellinen merkintä.

Lihatuotteiden tiukempi määritelmä

Mepit ehdottavat kannassaan, että jatkossa ”lihalla” tarkoitetaan vain ”eläinten syötäviä osia”, ja että nimityksiä ”pihvi”, ”leike”, ”makkara”, tai ”hampurilainen” saa käyttää vain lihaa sisältävistä valmisteista Niitä ei saisi myöskään käyttää solukasvatuksella saaduista tuotteista.

Kommentti

Esittelijä Céline Imart (EPP, Ranska) sanoi täysistuntokeskustelussa: ”Haluamme varmistaa, että viljelijällä on sopimus ensimmäisen välikäden kanssa ja että nykyiset epämääräiset liiketoimintamallit loppuvat, sillä usein ne ovat epätasapainoisia. Meidän on taattava ruoantuottajille reilut tulot, jotka ovat tuotantokustannusten mukaisia.”

”Viljelijöiden tulot eivät ole tilastoja tai abstrakteja lukuja. Niissä on kyse oikeuksista, omanarvontunnosta ja joskus jopa ruokamme tuottajien eloonjäännistä. Olemme heille velkaa vähintään nämä sääntömuutokset”, hän sanoi.

Seuraavaksi

Neuvottelut jäsenmaiden (eli neuvoston) kanssa lain lopullisesta muodosta alkavat 14. lokakuuta.

Lisätietoa

• Hyväksytty teksti lisätään tänne (8.10.2025) 
• Täysistuntokeskustelu (7.10.2025) 
• Lainsäädäntötietokanta 
• Seurantatietokanta 
• Parlamentin tutkimuspalvelun selvitys aiheesta 
• Multimediasisältöä: yhteinen maatalouspolitiikka 
• Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta