Seitsemän vuoden tulva / Narsistirakastaja — Runopäiväkirja traumasidoksesta ja kaltoinkohtelusta

"Halusin kirjoittaa tämän kirjan, sillä väkivaltaisissa suhteissa kärsivät ihmiset saavat yhä osakseen syyllistämistä eikä heidän traumansa syvyyttä ymmärretä. Kaltoinkohtelun uhri ajautuu helposti yksinäisyyteen kokemustensa kanssa. Kirjassani annan äänen emotionaalisen pahoinpitelyn uhreille. Kuvaukseni persoonallisuushäiriöstä sen takana perustuu tietokirjoihin ja mm. psykologian professori Sam Vakninin luentoihin. 

Runoni havainnollistavat henkisen väkivallan vakavuutta. Sitä on esimerkiksi syytteleminen, solvaaminen, kuulusteleminen, uhkaileminen, pelotteleminen, oikeuksien vieminen, hylkääminen ja mustasukkaiseksi tekeminen. Manipulointi on uhrin taivuttelua tahdonvastaisiin tekoihin mm. valehtelemalla ja teeskentelemällä.

Emotionaalisessa väkivallassa ilmenee kulttuurinen taakka (naisiin kohdistuessaan vanha, juureva misogynia), vallankäyttö ja toksiset toimintamallit – ’vahvemman oikeus’ sortaa ja kiusata alisteisessa asemassa olevaa suljettujen ovien takana. Se on pahuutta mustimmillaan ja raukkamaisimmillaan ja voi ajaa uhrinsa sairastumiseen, työkyvyttömyyteen ja jopa itsemurhaan. Siitä toipuminen voi vaatia vuosien psykoterapian.

Digimaailmassa sama häijy väkivalta ilmenee vihapuheena, ikään kuin toista ihmistä saisi loukata mahdollisimman pahasti. Myös koulu- ja työpaikkakiusaamista ohjaa ihmisyydelle ala-arvoinen asenne, että toiselle voi tehdä mitä vain tämän tunteista piittaamatta. Tämä on yllättävän yleistä yhteiskunnassamme, mutta sitä ei nähdä ennen kuin joku antaa äänen piinatuille. Kaikki väkivalta – fyysinen, henkinen, seksuaalinen, taloudellinen ja digitaalinen – on rikollista toimintaa, jonka uhri on oikeutettu poliisin, oikeuslaitoksen ja sotepalveluiden apuun. 

Runokokoelmani on laaja, 250 sivua, sillä halusin käsitellä aihettani monipuolisesti. Kuvaan traumasiteen uuvuttavuutta sekä sisäistä ristiriitaa, joka saa horjumaan päätöksenteossa. Se riepottaa uhria voimakkaiden ja vastakkaisten tunteiden myllyssä: rakkaudesta vihaan, pelosta kaipaukseen, epätoivosta toivoon, lepoa suomatta. Vain traumasiteen kokenut voi täysin ymmärtää sitä; muut saattavat vain ihmetellä uhrin ’luonteen heikkoutta’ tms. Runoni havainnollistavat, miten vaikeaa traumaattisesta suhteesta on irtautua ja päästä lopullisesti ’kuiville’, vapaaksi.”

Teos kertoo myös läheisriippuvuudesta – riippuvuussairauden lähellä elämisestä ja vääristyneen kohtelun asteittaisesta ”hyväksymisestä”, sille alistumisesta voimien hiipumisen tähden. Kirjan ”sinä” eli sairas, toksinen kumppani edustaa uhrin elämässä ilmiötä, joka peittää kaiken muun alleen. Se valloittaa ja varastaa hänen elintilansa ja voimansa samoin kuin päihderiippuvuutta sairastava läheinen saattaa tehdä – sillä myös päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttö luo ympärilleen hyväksikäyttöä, manipuloimista ja väkivaltaa.

Läheisriippuvuus voi tarkoittaa myös liiallista psyykkistä riippuvuutta läheisistä ihmisistä. Kuten päihdeongelman, senkin taustalta voi löytyä traumoja ja niiden aiheuttamia häiriöitä. Eri tavoin traumatisoituneet ihmiset saattavat vetää toisiaan puoleensa, addiktoida ja addiktoitua. 

Uhri ’koukuttuu’ traumasiteeseen kuin peliautomaattiin epäsäännöllisen vahvistamisen eli hyvän ja huonon kohtelun (palkitsemisen ja rankaisemisen) vaihtelun kautta. Se ajaa uhrin jatkuvasti toivomaan samaa onnea kuin sai suhteen alussa – ja sen jälkeen vain hetkittäisinä armopaloina, ’syötteinä’ maistaa.

Seitsemän vuoden tulva koostuu seitsemästä yhä synkemmästä ”retkahduksesta” rakkauden huumeeseen mutta päättyy uhrin selviytymiseen. Lähisuhdeväkivaltaa käsitellään myös laajemmin, ajan ja paikan rajat ylittävänä tragediana. 

Arvostelukappaleet ja haastattelupyynnöt: Anita Salo, anita@basambooks.fi