Varhaiskasvatuksen opettajien huolet lasten yksinäisyydestä ja ostrakismista ovat yleisiä

Varhaiskasvatuksen opettajilla on aitiopaikka havainnoida lasten vuorovaikutusta lapsiryhmässä. Tuoreessa tutkimuksessa (Salo ym. 2025) selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien havaintoja 5-vuotiaiden lasten yksinäisyydestä ja ostrakismista. Ostrakismilla tarkoitetaan tahatonta tai tahallista sosiaalista ulossulkemista. Opettajien havaintojen pohjalta muodostettiin alaryhmiä ja selvitettiin niiden yhteyksiä lasten sosioemotionaaliseen käytökseen, sanavarastoon ja kielellisiin taustoihin. Tutkimus on osa kaksivuotista esiopetuskokeilua, Right to Belong -tutkimuskonsortiota ja EDUCA-lippulaivaa.

Suurimmalla osalla lapsista menee hyvin ikätovereiden kanssa

Opettajien havaintojen pohjalta suurimmalla osalla lapsista sekä yksinäisyyden että ostrakismin kokemukset olivat harvinaisia. Tähän alaryhmään kuului neljä viidesosaa tutkimuksen kohteena olleista lapsista. Näillä lapsilla oli opettajien arvioiden mukaan vähän tunne-elämän ja kaverisuhteiden vaikeuksia sekä runsaasti prososiaalista eli toiset huomioivaa ja toisia hyödyttävää käytöstä, kuten auttamista ja yhteistyötä.

– Jo pienillä lapsilla sosioemotionaaliset taidot auttavat lasta pääsemään mukaan leikkeihin ja siten kehittämään sosiaalisia taitoja ennestään. Tämä luo hyvää kehää ehkäisten samalla yksinäisyyttä, toteaa tutkijatohtori Anne-Elina Salo Jyväskylän yliopistosta.

Yksinäisyys yhdistettiin tunne-elämän vaikeuksiin, ostrakismi käyttäytymisen vaikeuksiin ja yliaktiivisuuteen

Noin viidesosa lapsista oli opettajien havaintojen pohjalta usein joko yksinäisiä (10,5 % lapsista), ostrakisoituja (1,6 %), tai molempia (7,7 %). Erityisen paljon haasteita kaverisuhteissa oli lapsilla, joiden arvioitiin olevan usein sekä yksinäisiä että ostrakisoituja. Usein yksinäisillä lapsilla arvioitiin olevan runsaammin tunne-elämän vaikeuksia, kun taas toistuvasti leikin ulkopuolelle jätetyillä eli ostrakisoiduilla lapsilla enemmän käyttäytymisen vaikeuksia ja yliaktiivisuutta.

– Syy-seuraussuhteita ei tässä tutkimuksessa päästy selvittämään, mutta aiempi tutkimus osoittaa, että haasteet käytöksessä ja yliaktiivisuus voivat lisätä riskiä tulla suljetuksi ulkopuolelle. Toisaalta lapset myös reagoivat ostrakismiin eri tavoin. Monesti yritetään ensin päästä mukaan niin sanotusti hyvillä keinoilla, mutta jos se ei toimi, nähdyksi voidaan pyrkiä keinolla millä tahansa, sillä ulkopuolisuus on niin satuttavaa, muistuttaa Salo.

Kehittynyt kielitaito voi suojata yksinäisyydeltä ja ulossulkemiselta

Lapset, joilla oli runsas sanavarasto sekä ne lapset, jotka puhuivat äidinkielenään jotakin Suomen virallisista kielistä, olivat opettajien havaintojen pohjalta todennäköisemmin vain harvoin yksinäisiä ja ostrakisoituja. Kielellisesti taitavan lapsen voi olla helpompi liittyä leikkeihin ja saavuttaa niin kutsuttuja sosiaalisia tavoitteita. Toisaalta leikeistä ulos suljetuksi tuleminen vähentää mahdollisuuksia harjoittaa myös kielellisiä taitoja. Onkin tärkeää löytää tapoja, joilla kaikki lapset pääsevät mukaan leikkeihin myös silloin, kun yhteistä kieltä ei välttämättä heti ole tai se on vasta kehittymässä.

Yksinäisyyden ja ostrakismin tunnistaminen ei ole aina helppoa

Yksinäisyyden ja ostrakismin kokemukset voivat ilmetä arjen vuorovaikutustilanteissa moninaisin tavoin. Koska tutkimus perustui varhaiskasvatuksen opettajien havaintoihin, tuloksiin vaikuttavat myös tulkinnat. Aikuisten omat käsitykset siitä, millainen käytös viestii mistäkin sosiaalisesta haasteesta, voi vaikuttaa yksinäisyyden ja ostrakismin tunnistamiseen.

– Itsensä yksinäiseksi kokeva lapsi voi vetäytyä ja vaikuttaa alakuloiselta, mutta yksinäisyydestä kumpuava paha olo voi ilmetä myös käyttäytymisen vaikeuksina tai levottomuutena. Jälkimmäisessä tapauksessa yksinäisyys voi jäädä piiloon haastavaksi koetun käytöksen taustalle. Pahimmillaan tämä voi luoda kielteistä kehää, jossa käytöksellä oireilu ja ulossuljetuksi tuleminen vahvistuvat, kun taas satuttava kokemus jää yhä syvemmälle piiloon, pohtii Salo.

Aikuisilla vastuu ohjata vertaisvuorovaikutusta

Lasten parissa toimivat aikuiset tarvitsevat osaamista turvallisen ja osallisuutta edistävän vertaisvuorovaikutuksen tukemisessa sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten varhaisessa tunnistamisessa. Lisäksi on turvattava riittävät resurssit lasten kohtaamiseen yksilöinä ja osana ryhmää, jotta kaikki lapset saavat tarvitsemaansa tukea.

Avainasemassa on kaikkien lasten sosioemotionaalisten taitojen kehityksen tukeminen. Nämä taidot auttavat pääsemään ja ottamaan muut mukaan leikkeihin sekä toimimaan myönteisellä tavalla yhdessä. Niin perheissä, varhaiskasvatuksessa kuin myös näiden välisessä yhteistyössä, on tärkeää vahvistaa lasten prososiaalista käytöstä, tukea lasten empatiakehitystä ja puuttua ulossulkevaan käytökseen ajoissa.