Syyskuun 2025 vesitilannekatsaus: Virtaamat keskimääräistä pienempiä, ravinnepitoisuudet korkeita (Pohjalaismaakunnat)

Vesistöjen virtaamat edelleen keskimääräistä pienempiä

Pohjalaismaakuntien vesistöjen virtaamat pysyivät myös syyskuussa pääosin keskimääräistä pienempinä, vaikka syyskuun alku olikin jo elokuuta sateisempi. Lapuanjoella Kepon mittausasemalla virtaama laski syyskuun alussa noin 4 m³/s:iin ja Kyrönjoen mittausasemalla Skatilassa noin 6 m³/s:iin. Rannikolla sadetta saatiin tasaisemmin elokuun aikana ja pienten jokien virtaamat olivat pääosin keskimääräisellä tasolla. Keski-Pohjanmaalla Perhonjoen virtaama Tunkkarissa on ollut syyskuun ajan vain noin 3 - 5 m³/s. Syyskuun puolessa välissä satoi hieman enemmän, mutta Tunkkarissa virtaamat eivät nousseet toisin kuin esimerkiksi Kyrönjoella Skatilassa, missä virtaama nousi noin viikon aikana kuudesta kuutiosta 90 m³/s:iin. Lapuanjoella virtaamien nousu oli maltillisempaa, Kepossa virtaama nousi vain noin 20 m³/s:iin.

Säännöstellyillä järvillä vedenkorkeudet olivat hieman ajankohdan keskimääräistä alempana. Esimerkiksi Lappajärven vedenpinta on laskenut tasaisesti kuivan kesän takia tavoitevyöhykkeen alarajalle, jota vedenpinta on seurannut koko syyskuun ajan.  Evijärvellä uuden säännöstelyluvan myötä vedenpinta on noin 10 cm korkeammalla kuin aikaisempina vuosina samaan aikaan. Myös Alajärven vedenpinta oli alkukuun keskimääräistä alempana. Kuortaneenjärvellä pinta on laskenut kuukauden aikana noin 10 cm ajankohdan tavanomaista tasoa alemmaksi. Osalla alueen tekojärvistä vedenpinta on jatkanut syyskuussa laskemista, esimerkiksi Perhonjoen vesistöalueen tekojärvet olivat kaikki noin 10 cm keskimääräistä alempana. Kalajärven tekojärvi on pystytty pitämään tavoitetasolla eli noin 20 cm ylärajasta myös syyskuun alussa. Loppukuusta järven vedenpinta nousi vielä ylemmäksi.

Vähäsateinen ja kuiva kesä on näkynyt ja näkyy edelleen syyskuussa myös säännöstelemättömillä järvillä. Vedenkorkeus on ollut esimerkiksi Lestijärvellä koko kesän noin 20 cm tavanomaista alempana eikä vedenpinta noussut vielä syyskuun aikana.

Jokivesien ravinnepitoisuudet korkeita

Syyskuun alkupuoli oli melko kuiva, mutta kuun loppupuolella sateet nostivat jokien virtaamia. Tämä näkyi jokien vedenlaadussa. Jätevesien heikko laimentuminen näkyi alkukuussa korkeina ravinnepitoisuuksina useissa joissa. Suurista joista korkeimmat, selvästi huonoa tilaa ilmentävät pitoisuudet havaittiin Närpiönjoessa. Myös Kyrönjoella ja Lapuanjoella pitoisuudet olivat hyvin korkeita. Alhaisimmat pitoisuudet suurten jokien osalta havaittiin Lapväärtinjoella ja Ähtävänjoella. Veden vähyys ja jätevesikuormitus näkyi myös happitilanteessa, joka osassa jokia laski vuodenaikaan nähden suhteellisen alhaiselle tasolle. Kuun loppupuolen sateet lisäsivät virtaamia, mutta samalla myös valuma-alueelta huuhtoutuvaa kuormitusta. Tämä näkyi varsinkin monen pienemmän joen kohdalla ravinne- ja kiintoainepitoisuuden nousuna. Happamuushaittoja ei syyskuussa havaittu. Suurten jokien pH vastasi tyypillisiä kesäajan olosuhteita ja vaihteli välillä 6,8-7,4. Pienemmissäkään joissa ei toistaiseksi happamuusongelmia havaittu.

Syyskuu oli lämmin ja jonkin verran sinileväkukintoja havaittiin sekä järvillä että merialueilla. Järvistä kestoltaan eripituisia esiintymiä havaittiin Kuortaneenjärvellä, Ähtärinjärvellä, Alajärvellä ja Luodonjärvellä. Rannikkoalueella sinileväesiintymiä havaittiin Merenkurkussa Mustasaaren Raippaluodonselällä ja Maalahden saaristossa sekä etelämpänä Kaskisten edustalla.

Pohjavedenpinnat noususuuntaan

Pohjavedenpinnat kääntyivät syyskuun puolivälin kohdalla alkukesästä jatkuneen laskun jälkeen noususuuntaan. Varsinkin pienissä pohjavesimuodostumissa syyskuun sadejaksot ovat täydentäneet pohjavesivarantoja. Kasvien tarvitsema vedentarve on syksyn tullessa vähentynyt samalla kun haihdunta on lämpötilan alenemisen takia vähentynyt. Valtakunnallisilla pohjaveden seuranta-asemilla pohjavedenpinnat ovat pääosin pitkän ajan keskiarvojen kohdalla tai hieman keskiarvoja alempana.