Sijaisvanhemmilla ei ole tarpeeksi keinoja puuttua nuorten puhelimen käyttöön

Liian moni lastensuojelun perhehoitaja eli sijaisvanhempi kokee jäävänsä yksin hankalissa kasvatustilanteissa perheensä arjessa. Sijaisvanhemmilla ei ole mielestään riittävästi mahdollisuuksia puuttua esimerkiksi sijoitetun lapsen älypuhelimen käyttöön tai päihteiden tai teräaseiden hallussapitoon.

Tämä turhauttaa sijaisvanhempia sekä voi vaarantaa sijoitetun lapsen hyvinvoinnin ja koko sijaisperheen turvallisuuden. Samalla herää kysymys, onko lastensuojelulaki ajan tasalla ja toteutuvatko lasten perusoikeudet yhtäläisesti riippumatta siitä, asuvatko he omien vanhempiensa kanssa vai sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle.

Tiedot käyvät ilmi Perhehoitoliiton toteuttamasta laajasta kyselystä. Sijaisvanhemmilta kerättiin kokemuksia haastavista kasvatustilanteista ja siitä, millaista tukea niiden ratkaisemiseen he olivat saaneet tai jääneet kaipaamaan.

Kyselyyn vastasi 96 sijaisvanhempaa, joilta saatiin yhteensä 200 kuvausta erilaisista haastavista kasvatustilanteista lastensuojelun perhehoidon arjessa. Usein tilanteet olivat pitkäkestoisia ja toistuivat säännöllisesti, jopa päivittäin.

Väkivaltaan ja päihteisiin liittyvät tilanteet kuormittavat

Kyselyn perusteella eniten hankalia kasvatustilanteita sijaisvanhemmille seuraa sijoitettujen lasten käytöshaasteista ja rajojen koettelusta, kuten raivokohtauksista, väkivaltaisuudesta, varastelusta tai luvattomista poistumisista.

Moni sijaisvanhempi kokee jäävänsä ilman riittävää tukea tai keinovalikoimansa liian rajalliseksi verrattuna lastensuojelulaitosten työntekijöihin esimerkiksi tilanteissa, joissa perheeseen sijoitettu lapsi tai nuori käyttää päihteitä tai pitää hallussaan puukon tai kuula-aseen kaltaisia vaarallisia esineitä.

Sijaisvanhemmat saavat runsaasti harmaita hiuksia myös älylaitteiden vuoksi. Sijaisvanhempia turhauttaa, ettei heillä ole aina oikeutta ottaa puhelinta pois sijoitetulta lapselta tai nuorelta, vaikka he näkisivät liiallisen puhelimen käytön häiritsevän vuorokausirytmiä, heikentävän keskittymiskykyä tai altistavan esimerkiksi peliriippuvuudelle tai haitallisille sisällöille.

Moni sijaisvanhempi toivoo sosiaalityöntekijöiltä nykyistä aktiivisempaa otetta alaikäisten liiallisen puhelimen käytön suitsemiseksi. Toiset kaipaavat myös lakimuutosta, joka sallisi esimerkiksi paikantamissovelluksen käytön perhehoidossa.

Kyselyn tulokset osoittavat selvästi, että perhehoidon toimijoiden tarjoama apu ja sijaisvanhempien kokemus toimivista tukimuodoista eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi työnohjausta oli saatu vain alle puolessa kuvatuista tilanteista, vaikka se koettiin hyödylliseksi.

– Monet kyselyssä kuvatut tilanteet ovat lapsen kehitysvaiheen tai elämänkokemusten valossa ymmärrettäviä. Ne kuormittivat erityisesti toistuessaan ja vaikuttaessaan myös perheessä asuvien muiden lasten arkeen, Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari sanoo.

Sijaisvanhempien huolet on otettava vakavasti

Vastauksista esiin nousevat sijaisvanhempien toiveet eivät vaikuta kohtuuttomilta.

Sijaisvanhemmat toivovat ennen kaikkea, että haastavan kasvatustilanteen koittaessa he saisivat nopeasti yhteyden sosiaalityöntekijään, heidän huolensa otettaisiin vakavasti, tilanteita ratkottaisiin yhteistyössä, ohjeistus olisi selkeää ja tarjolla olisi konkreettista tukea tai palvelua erityisesti silloin, kun arki on kuormittavimmillaan.

Perhehoitoliitto muistuttaa, että sosiaalityössä on jo olemassa rakenteita, jotka tukevat sijaisvanhempaa, perhehoidossa asuvaa lasta ja hänen vanhempiaan myös haastavissa tilanteissa.

Esimerkiksi traumatietoinen yhteistyö, systeeminen työote ja tiivis työparityöskentely vahvistavat perhehoidon onnistumista. Myös asiakassuunnitelmaa täydentävä hoito-​ ja kasvatussuunnitelma, käytännönläheinen kasvatuskumppanuus, työnohjaus ja täydennyskoulutus varmistavat perhehoidon laatua ja tarjoavat perhehoitajille ja lapsen vanhemmille selkeää ohjausta arjen tilanteisiin.

– Nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä estää hyödyntämästä näitä ohjauksen ja valvonnan keinoja riittävästi perhehoidossa, Anu Lehtosaari muistuttaa.

Osaan sijaisvanhempien toiveista saattaa tuoda helpotusta myös lastensuojelulain uudistus, joka voi antaa sijaisvanhemmille uusia keinoja ratkaista haastavia kasvatustilanteita.