Suomi ei saa unohtaa vauvaperheiden terveyden edistämistä

Tällä hetkellä olemme Suomessa tilanteessa, jossa sairaaloiden vauvamyönteisyysarvioinneille ei ole tekijää. Sen seurauksena auditointeja ei ole mahdollista toteuttaa objektiivisesti ja validisti. WHO:n ja Unicefin vauvamyönteisyysohjelma on laatujärjestelmä, joka on tarkoitettu kaikille terveydenhuollon yksiköille, joissa kohdataan lasta odottavia, synnyttäviä ja vauvaperheitä. 150 000 synnytyssairaalaa yli 150:ssä maassa noudattaa ohjelman periaatteita. Ohjausta annetaan jokaiselle perheelle heidän toiveidensa mukaisesti, vauvan ruokailutavasta riippumatta.

Suomi on kansallisessa lapsistrategiassaan sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteiden turvaamiseen. Siitä huolimatta terveydenhuollossa käynnissä olevien ja suunniteltujen vauvamyönteisyysprosessien vaatima tuki jää nyt saamatta, eikä vauvamyönteisyysohjelman raportointivelvoite WHO:lle toteudu.

Vauvojen ja perheiden hyvinvointia tukevan vauvamyönteisyysohjelman sekä laadukkaan imetysohjauksen kansallinen kehittäminen ja koordinaatio olisi ensisijaisen tärkeää aikana, jolloin syntyvyyden väheneminen aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia haasteita koko yhteiskunnalle. Imetyksessä ei ole kyse vain vauvan ruokinnasta.

Imetyksen edistäminen on kustannus-vaikuttavimpia keinoja edistää sekä lapsen, että imettävän vanhemman terveyttä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, ja sen hyödyt kansantaloudelle ovat kiistattomia. WHO:n suosituksen mukaisen imetyksen suurimmat taloudelliset hyödyt yhteiskunnalle saadaan länsimaissa imettävien vanhempien terveysriskien, muun muassa rintasyövän ja tyypin II diabeteksen vähenemisestä. Lisäksi imetyksen edistäminen on keskeinen osa ruokaturvaa ja varautumista kaikenlaisissa yhteiskunnissa.

Muistutamme, että imetyksen edistäminen osana laajempaa terveyden edistämistä vaatii Suomessa myös sellaista rakenteellista kehittämistä, jota ei ole vielä edes aloitettu. Meiltä puuttuvat kokonaan imeväisruokintaan liittyvät terveyden ja hyvinvoinnin indikaattorit, eikä imeväisruokinnan tilastoinnille ei ole vakiintuneita käytäntojä. Myös imetykseen liittyvä lainsäädäntö vaatii päivittämistä. Tämä kaikki edellyttää kansallisen tason asiantuntijatahoa, jossa on riittävästi monialaista osaamista ja resursseja.