Jyväskylän yliopiston uusi museologian apulaisprofessori Johanna Enqvist näkee museot säröilevää maailmaa korjaavana ja koossapitävänä voimana

Jyväskylän yliopiston museologian apulaisprofessorina Johanna Enqvistin tavoite on luoda poikkitieteellisiä tutkimusnäkökulmia ja -menetelmiä, jotka yhdistävät museoalojen tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja ammattilaisia yhdessä ajattelevaksi ja toisiaan tukevaksi yhteisöksi. Tehtävä on ainutlaatuinen, sillä Suomessa ei tällä hetkellä ole toista museologian professoria, ja museologiasta voi väitellä tohtoriksi vain Jyväskylässä.  

”Haluan kehittää museologiaa, joka ylittää luovasti ja luontevasti tutkimusalojen sekä tieteen ja taiteen rajoja ymmärtääkseen ylisukupolvista sivistystä ja monilajista viisautta ylläpitäviä ideoita, ilmiöitä ja instituutioita”, Enqvist kertoo. 

”Yritän omalta osaltani olla tukemassa museoita yhteiskunnallisena muutosvoimana, joka edistää kriittistä ajattelua, älyllistä nöyryyttä ja tutkivaa asennetta sekä omassa toiminnassaan että yleisemmin yhteiskunnassa.” 

Museoihin kohdistuu yhä enemmän poliittista painostusta  

Museoilla on mahtia vaikuttaa tulevaisuuteen hallitsemalla menneisyyttä, mistä syystä niihin Enqvistin mukaan kohdistuu enenevästi poliittista painostusta ja pyrkimyksiä autoritääriseen ohjailuun. Museologia tarjoaa keinoja analysoida esimerkiksi sitä, millaisia maailmankuvia, identiteettejä ja kertomuksia museot rakentavat esittäessään ja tulkitessaan menneisyyden jälkiä sekä monimuotoisten yhteisöjen perintöjä.   

”Museo valitsee ja kehystää siivuja maailmasta, joiden kautta se kertoo, mikä on tuntemisen, tietämisen ja muistamisen arvoista”, Enqvist kertoo. Museota ei instituutiona voi siis pelkistää neutraaliksi “objektiivisten faktojen” välittäjäksi, vaan se on itsessäänkin merkittävää yhteiskunnallista sekä tiedollista valtaa käyttävä – ja tässä mielessä poliittinen toimija.  

Lisäksi ammatillisia museoita ohjaa museolaki (314/2019), joka määrittelee museotyön perustaviksi arvoiksi ja ihanteiksi muun muassa kulttuurisen moninaisuuden, sivistyksen, yhdenvertaisuuden, hyvinvoinnin ja demokratian edistämisen. “Museologinen tutkimus auttaa ymmärtämään ja havainnollistamaan sitä, miten museot näitä yleviä päämääriä lähestyvät ja toteuttavat käytännön työssä.” 

Kyky kriittiseen, eriarvoistavia valta-asetelmia purkavaan pohdintaan sekä instituution omienkin vaikeiden perintöjen avoimeen käsittelyyn on oleellista eettisesti kestävälle museotyölle. Monilajisen menneisyyden sekä elonkirjoa värittävien moninaisten kokemusmaailmojen, älyjen ja tietoisuuksien huomioon ottaminen museoiden tehtävissä on sekin yksi Enqvistille tärkeistä tutkimusteemoista. "Ehkäpä tulevaisuuden museotyön yhtenä tärkeänä tarkoituksena voisi nähdä sekä sukupolvien että lajien rajat ylittävän empatian lisäämisen?” hän pohtii.  

Museotyö perustuu tutkittuun tietoon sekä aktiiviseen vuorovaikutukseen tiedeyhteisön kanssa. Museoinstituutio on siten olennainen osa kansallista ja kansainvälistä tutkimus- ja tietoinfrastruktuuria. Museoissa esitettyjen kertomusten yhteys tuoreimpaan akateemiseen tutkimukseen ei ole kuitenkaan suoraviivainen tai itsestäänselvä, vaan vaatii jatkuvaa, tietoista analyysia ja tutkimusta kytköksen hahmottamiseksi ja lujittamiseksi.  

Museoilla on potentiaalia kasvaa kaikille avoimiksi oppimisympäristöiksi 

Enqvistin mukaan museoilla ja tiedekeskuksilla on potentiaalia kasvaa tulevaisuudessa kaikille avoimiksi tutkimus- ja oppimisympäristöiksi, jotka havainnollistavat tiedon, tutkimuksen, erilaisten tietojärjestelmien ja tiedonmuodostuksen olemusta esimerkiksi kanssatutkimuksen ja kansalaistieteen keinoin.  

“Tavoitteeni on, että museologiasta valmistuvat kykenisivät aktiivisesti kehittämään ja päivittämään osaamistaan kriittis-eettisen perintötyön ammattilaisina, ja siten osaltaan vahvistamaan museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden yhteiskunnallista roolia sivistyksen kannattelijoina sekä planetaarisen hyvinvoinnin ajureina. Opettajana ja ohjaajana haluan tukea oppijoiden kasvua asiantuntijoiksi, jotka kykenevät viestimään ja yleistajuistamaan tutkimustietoa myös omilla äidinkielillään.” 

”Museo valitsee ja kehystää siivuja maailmasta, joiden kautta se kertoo, mikä on tuntemisen, tietämisen ja muistamisen arvoista.” 

Kulttuuriperintö museologisen tutkimuksen ytimessä 

Enqvist luonnehtii itseään ihmistieteiden generalistiksi ja poikkitieteellisen kulttuurintutkimuksen teoreetikoksi, jonka työkalupakkiin kuuluvat muun muassa käsite- ja diskurssianalyysi. “Sekä tieteellistä toimintaani että opetusfilosofiaani kannattelee ajatus tieteestä ja tutkimuksesta yhteisöllisenä, avoimena ja monikielisenä työnä sekä yhtenä tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja ekososiaalisesti kestävän yhteiskunnan peruspilareista.” Hänen työtään tieteen parissa yhdistää menneisyyden hallinta tulevaisuuteen kurkottavina yksityisinä ja julkisina “perintöinä”, minkä Enqvist asettaa myös museologisen tutkimuksen ytimeksi.

“Tutkiminen on kurinalaista ja ajoittain raskasta työtä, mutta myös luovaa leikkiä, yhteisöllisen ajattelun, keksimisen ja oivaltamisen riemua. Olen unelmaduunissani.”

Enqvist siirtyi tehtävään Suomen tiedekeskukset ry:n pääsihteerin paikalta. Hän väitteli tohtoriksi arkeologiasta Helsingin yliopistossa vuonna 2016. Apulaisprofessuurin tehtävä Jyväskylän yliopistossa alkoi 1.8.2025 ja se kestää viisi vuotta. Tehtävä sijoittuu Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitokselle, ja sen perustamista tukivat useat säätiöt ja alan toimijat yli 200 000 euron lahjoituksilla.