Yhteistyöstä voimaa virkistyskäytön suunnitteluun

Suomen ympäristökeskus (Syke) on julkaissut oppaan, joka tarjoaa käytännön työkaluja ja inspiraatiota luonnon virkistyskäytön huomioimiseen alueiden käytön suunnittelussa. Olennaista on kokonaiskuvan hahmottaminen, laaja ja monialainen yhteistyö sekä saatavilla olevan tiedon hyödyntäminen. Opas on suunnattu kaavoittajille, suunnittelijoille ja muille tahoille, jotka toimivat luonnon virkistyskäytön parissa.

Oppaassa korostetaan, että luonnon virkistyskäyttö tulisi huomioida tasavertaisena osana suunnittelua kaikilla tasoilla: ylikunnallisessa, kunnallisessa ja yksityiskohtaisessa suunnittelussa. 

Luontoaltistusta arkeen

Luonnon virkistyskäyttö, kuten ulkoilu, luonnossa liikkuminen ja luontopalveluiden hyödyntäminen, on keskeinen osa ihmisten hyvinvointia. Riittävän luontoaltistuksen turvaamiseksi on Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Maija Tiitun mukaan hyvä asettaa suunnittelussa raja-arvoja lähiluonnon saavutettavuudelle.

— Usein suositellaan esimerkiksi suunnitteluperiaatetta, jossa jokaisella asukkaalla tulisi olla julkinen viheralue enintään 300 metrin päässä kotoa.

Tiitun mukaan raja-arvot toimivat muistilistana, jotka auttavat suunnittelijoita huomioimaan viheralueiden saavutettavuuden. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla se, että luontoa olisi runsaasti läsnä myös arjen ympäristöissä, kuten pihoilla ja katualueilla. 

— Luontoaltistus esimerkiksi koulu- tai työmatkalla tukee terveyttä ja hyvinvointia huomaamatta ilman erillistä siirtymistä nimetylle viheralueelle.

Yhteistyöllä parempaa suunnittelua

Sekä ylikunnallisella että kunnallisella tasolla suunnittelun pohjaksi tulee kartoittaa alueen viherrakenne, eli viher- ja vesialueet sekä niiden muodostama verkosto. Nykyistä virkistyskäyttöä ja sen tarpeita voidaan selvittää laajasti eri lähteistä. Keskeistä on kerätä näkemyksiä myös asukkailta, eri käyttäjäryhmiltä ja luontopalveluiden tarjoajilta.

Opas suosittelee ylikunnallisen yhteistyöryhmän perustamista tai tunnistamista jo olemassa olevista ryhmistä luonnon virkistyskäytön kokonaisvaltaisen suunnittelun mahdollistamiseksi. Ryhmässä tulisi olla mukana laajasti toimijoita sekä virkistyskäytön suunnittelun että käytön osa-alueilta. Tiitun mukaan ryhmässä voitaisiin käsitellä virkistysympäristöjen ja -reittien suunnittelua, kehittämistä ja seurantaa kuntarajoista riippumatta.

— Laaja-alainen yhteistyö antaa vahvan pohjan sovittaa yhteen erilaisia ja joskus myös ristiriitaisten tarpeita, jotka liittyvät esimerkiksi eri käyttäjäryhmien huomiointiin tai matkailun ja lähivirkistyksen yhteensovittamiseen.

Tietoa päätöksenteon tueksi

Tiitu kertoo, että oppaan laadinnan yhteydessä järjestetyissä asiantuntijatyöpajoissa nousi esiin useita suunnittelun haasteita.

— Esimerkiksi luontoarvojen vaaliminen ja luonnon virkistyskäyttö voivat joskus olla ristiriidassa erityisesti kaupunkialueilla, joissa käyttäjiä on paljon.

Oppaaseen on koottu ratkaisuja tähän ja muihin konkreettisiin haasteisiin. Esimerkiksi maaston kulumisen ehkäisemiseksi voidaan ohjata kulkua reiteille joko opastein tai erilaisin maastoestein ja joskus jopa asettaa liikkumisrajoituksia. 

Opas sisältää myös koosteen, jossa esitellään luonnon virkistyskäytöstä ja sen vaikutuksista tehtyä tutkimusta. Tämä kooste muodostaa perustan oppaassa esitetyille suosituksille. 

Opas on laadittu ympäristöministeriön rahoituksella osana Kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian 2030 toimeenpanoa. Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miliza Malmelinin mukaan luonnon virkistyskäytöstä halutaan kansallinen menestystekijä.

— Tavoitteena on, että yhä useammalle on mahdollista liikkua luonnossa ja että jokainen löytää itselleen sopivan tavan siihen. Sitä kautta väestön terveys ja hyvinvointi paranevat.