Tuleva EU-asetus ohjaa koirien kasvatusta kaupallisempaan suuntaan, kohti suuria kennelyksiköitä

Euroopan parlamentti äänesti tämän vuoden kesäkuussa muutoksista komission asetusesitykseen, jonka käsittely on siirtynyt nyt EU:n sisällä niin sanottuihin kolmenvälisiin neuvotteluihin. Suomen Kennelliitto on huolissaan siitä, että yhdenmukaistamisen paine ohjaa nyt puuttumaan ongelmiin keinoilla, jotka eivät edistä parhaiten koko koirapopulaation hyvinvointia, eivätkä huomioi kulttuurisia ja paikallisia eroja EU:n sisällä.

Koko koirakannan hyvinvoinnin valvonnan tueksi tarvitaan mahdollisimman paljon alkuperätietoa kaikista koirista

Asetus edellyttää, että kaikissa EU-maissa on koirarekisteri, johon ilmoitetaan koiran mikrosiru ja omistajatiedot. Tällaisesta rekisteristä on konkreettista hyötyä pentutehtailun ehkäisyssä silloin, kun rekisteri sisältää mahdollisimman paljon tietoa kaikkien siihen merkittyjen koirien taustoista (omistaja, mikrosirunumero, mahdollinen kennelnimi, kasvattajan nimi, alkuperämaa, syntymäaika ja vanhemmat).

Kansallisten kennelliittojen rekistereihin merkitään kaikki nämä tiedot. Kennelliittojen rekisterien kautta pystytään varmistamaan useamman sukupolven taakse rekisterissä olevien koirien taustat ja myös keräämään jalostukseen käytettävien koirien terveystietoa, sukupuutietoa, sekä tietoa siitä, miten koiria käytetään jalostukseen.

Kennelliittoihin rekisteröityjen rotukoirien määrä suhteessa koko koirakantaan on eri EU-maissa hyvin erilainen. Suomen koirakannasta yli 70 prosenttia on Kennelliiton rekisterissä, kun joissain EU-maissa prosenttiosuus voi olla jopa alle 10.

Ongelmallista on myös se, että jatkossa koiria saa tunnistusmerkitä vain eläinlääkäri. Suomessa on eläinlääkäripula ja pitkät etäisyydet, joten tämän vaatimuksen toteuttaminen on hyvin vaikeaa. Kennelliitolla on lähes 500 koulutettua tunnistusmerkitsijää, jotka ovat tähän mennessä tunnistusmerkinneet merkittävän osan suomalaisista koirista. Nyt EU-asetusesityksen myötä tämä mahdollisuus poistuisi. Laskun tästä maksavat koiranomistajat.

Asetusesitys ei tunnista riittävästi pohjoismaisen koirankasvatuksen mallia

Asetusesityksen mukaan ammattimaista koirankasvatusta valvottaisiin tarkkaan.   Kasvattajalta, joka kasvattaa edemmän kuin kaksi pentuetta vuodessa, olisi oltava viranomaisen lupa toimintaansa, ja viranomainen tarkastaisi hänen tilansa ennen luvan myöntämistä. Pelkästään Kennelliiton alaisuudessa tällaisia kasvattajia on lähes 700. Viranomaiseläinlääkäriresurssit eivät tule riittämään näiden tarkastusten suorittamiseen.

Euroopan parlamentin näkemyksen mukaan asetusta ei sovellettaisi kasvattajiin, jotka kasvattavat vain yhden pentueen taloutta kohti 18 kuukauden aikana, jos he eivät ilmoita pentuetta myyntiin. Kasvattaja tai koiranpitäjä, joka kasvattaa korkeintaan kaksi pentuetta vuodessa, ei tarvitsisi viranomaisten lupaa toimintaansa, mutta viranomaisena toimiva eläinlääkäri voisi tehdä hyvinvointitarkastuskäynnin hänen luokseen kerran vuodessa siitä etukäteen ilmoittamatta.

Etenkin Pohjoismaissa kennelliittojen alaisessa kasvatustyössä on paljon pienkasvatusta, jolloin kasvattajalla on noin yhdestä kolmeen pentuetta vuoden aikana. Pienkasvattaja pystyy seuraamaan tiiviisti pentueen kehitystä ja sosiaalistamaan pennut hyvin. Tämä on tärkeää, sillä koirilla on yhä keskeisempi rooli yhteiskunnassa ja perheenjäseninä.

Niissä maissa, joissa kennelliittoihin rekisteröityjen rotukoirien määrä koko koirapopulaatiosta on suuri, kuten Suomessa, ajaisi uusi asetus nyt suunnitellussa muodossa toteutuessaan alas pienkasvatustoimintaa. Kaikki pienkasvattajat eivät ole valmiita siirtymään ammattimaisiksi koirankasvattajiksi jo yksin siksi, että tällaiselle toiminnalle kenneltilojen osalta asetutut vaatimukset eivät ole realistisesti toteutettavissa pienimuotoisessa kasvatustyössä kotioloissa.

Jos uusi asetus suuntaa eurooppalaista koirankasvatusta kaupallisempaan suuntaan ja suuriin yksiköihin, niin on vaarana, että Suomessa osa Kennelliiton alaisesta pienimuotoisesta kasvatustyöstä hiipuu ja loppuu kokonaan tai siirtyy järjestäytyneen kasvatustoiminnan ulkopuolelle, jolloin koirankasvatuksen valvonta vaikeutuu. Kennelliiton näkemyksen mukaan näin ei edistetä koirien hyvinvointia.

Viranomaisten valvontaresurssit eivät todennäköisesti riittäisi Suomessa

Asetusesitys edellyttää, että kaikilla EU-mailla on käytössään mittavat resurssit ja riittävästi virkaeläinlääkäreitä koirien hyvinvoinnin valvontaan. Suomen kaltaisessa pienessä maassa ei ole järkevää, eikä edes mahdollista käyttää yhteiskunnan voimavaroja yksittäisten pienten toimijoiden tilojen ja toiminnan tarkastamiseen sen sijaan, että niitä kohdennettaisiin tehokkaasti harmaalla alueella toimiviin koirien pennuttajiin ja pentutehtaisiin.

Hyvin tiukkoja jalostussäädöksiä ei pystytä valvomaan koko koirapopulaatiossa

Uudessa asetuksessa määriteltäisiin ne koirien hyvinvointiin vaikuttavat liioitellut ulkonäköpiirteet, joita pitäisi jatkossa välttää. Asetusta täydennettäisiin vuoteen 2030 mennessä alempitasoilla säädöksillä, joilla määriteltäisiin tarkemmin nämä rotukohtaiset liioitellut piirteet. Kansallisesti koiranjalostusta voitaisiin säädellä vielä tiukemmin.

Euroopan parlamentin äänestämän kannan mukaan tällaisia liioiteltuja rotupiirteitä omaavien koirien osallistuminen koiranäyttelyihin, kokeisiin ja kilpailuihin olisi kiellettyä. Tämä puuttuisi olennaisesti mahdollisuuteen harrastaa koirien kanssa, joka taas suoraan vaikuttaa koirien hyvinvointiin.

Koirien hyvinvoinnin näkökulmasta erilaiset kiellot eri maissa ovat osoittautuneet käytännössä hyvin tehottomiksi. Vaarana on, että liioiteltuja ulkonäköpiirteitä omaavien rotujen kasvatustoiminta siirtyy kokonaan järjestäytyneen koiratoiminnan ulkopuolelle, jolloin valvonta on entistä vaikeampaa.

Koska koiranjalostuksen haasteet poikkeavat toisistaan eri EU-maissa, niin viisainta olisi, etteivät EU-tasoiset linjaukset olisi liian tiukat. Näitä vaatimuksia pystytään käytännössä kontrolloimaan pitkälti vain rekisteröityjen rotukoirien osalta kennelliittojen alaisessa kasvatus- ja harrastustoiminnassa. Järjestäytyneen koiraharrastustoiminnan ulkopuolella erityisesti jalostussäännösten valvonta on erittäin vaikeaa. Lainsäädäntö, joka ohjaa koirankasvatusta voimakkaasti järjestäytyneen koiraharrastustoiminnan ulkopuolelle, jättäen joissain maissa suurimman osan koirien lisääntymisestä kokonaan valvonnan ulkopuolelle, ei edistä käytännössä koirien hyvinvointia.

Kennelliittojen näkemyksiä kannattaa kuulla ja hyödyntää parhaita käytäntöjä

Koirien jalostussäännöksiä valmisteltaessa on erittäin tärkeää kuulla kansallisia kennelliittoja. Etenkin Pohjoismaiden kennelliitoissa on kehitetty koirien jalostuksen ohjaukseen hyviä käytäntöjä, ja niillä on pystytty käytännössä edistämään hyvinkin nopeasti koirien hyvinvointia. Kustannustehokkaimmin koirien jalostusta pystytään valvomaan kansallisten kennelliittojen alla. Ei ole tarkoituksenmukaista, että EU pyrkii yhdenmukaistamaan koirien jalostusta ottamatta huomioon EU-maiden hyvin erilaisia lähtökohtia.

Monissa EU-maissa on säädetty jo nyt tai ollaan säätämässä asetuksia jalostuksen rajoituksista. Suomessa maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä laatii parhaillaan Eläinten hyvinvointilakia täydentävää jalostusasetusta, ja Kennelliitto on edustettuna tässä työryhmässä. Työryhmän tavoite on, että asetuksella voidaan säätää koko koirapopulaatiota koskevista rajoituksista, ja näin voidaan aidosti vaikuttaa kaikkien koirien hyvinvointiin.

Yli 230 koirarodulla on tällä hetkellä Suomen Kennelliitossa pentueen rekisteröinnin ehtona pakollinen terveysohjelma. Rekisteröimättömiltä koirilta ei terveystarkastuksia tällä hetkellä edellytetä eikä niitä valvota.