Korkeasaaren karhut herkuttelivat hunajalla ja menivät talviunille

Lokakuun lopulla karhut olivat väsyneitä, mutta ulkoilivat vielä päivittäin ja ruokakin maistui hyvin. Syksyn aikana itsensä noin 220 kilon painoisiksi tankanneet karhut söivät aamuisin pääasiassa kevyttä kasvista, kuten omenaa, porkkanaa ja aroniamarjoja, sekä iltapalaksi kaurapuuroa. Erikoisherkkuna tarjottiin myös Karhulinnan naapurissa koko kesän ahkeroineiden mehiläisten hunajakennoja.  

Makea herkku kiinnitti uneliaidenkin karhujen huomion. Karhuista nuorempi suunnisti suoraan lähimmälle hunajapaikalle luolan katolle ja alkoi mussuttaa kennon paloja tyytyväisenä. Sen emo nuuhki kuono pystyssä, kunnes päätyi kaivelemaan onton puunrungon sisusta, jonne hunajakennoja oli myös piilotettu. Tuona aamuna kasvikset saivat odottaa syöntivuoroaan pidempään.

”Marraskuun alusta kevensimme entisestään karhujen ravintoa ja annoimme ruuat sisätiloihin, jotta menekkiä oli helpompi seurata. Ruuat hävisivät aikansa, vaikkei karhuja ei ole juuri näkynyt. Nyt talvipesässä on ollut useamman päivän ajan hiljaista, joten jätämme karhut talviunilleen”, kertoo eläintenhoitaja Susan Nuurtila.

Viime talvena eläintenhoitajat seurasivat Korkeasaaren karhujen talviunia ensi kertaa kameran välityksellä. Kamerasta nähtiin, että karhut liikkuivat yllättävän paljon talviunen aikana, vaihtoivat asentoa ja kävivät tarpeillaan. Karhut nukkuivat tuolloin levottomasti koko tammikuun, mikä saattoi johtua leudosta talvisäästä. Tavallisesti Korkeasaaren karhut heräilevät talviuniltaan helmikuussa – joitakin kymmeniä kiloja kevyempänä kuin unille mennessä. 

Korkeasaaressa asuvat HumbleBee Housing Projectin mehiläiset ovat myös vetäytyneet talvilevolle pesiinsä. Tarhamehiläiset muodostavat kuningattaren ympärille talvipallon ja tuottavat pesään lämpöä värisyttämällä siipiään. Keväällä, kun lämpötila nousee yli 10 asteen ja aurinko alkaa lämmittää, ahkerat puutarhurit lähtevät etsimään lähitienoon aikaisin kukkivia pajuja, leppiä ja sipulikasveja.