SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Piia Elon puhe puoluevaltuuston kokouksessa 15.11.2025

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

Arvoisa puoluevaltuusto, Hyvät toverit,

Ärade partifulmäktige, bästa kamrater,

Mitä kuuluu? Hur mår du?

Katsoa silmiin, hymyillä ja kysyä mitä kuuluu – siihen olen nyt ensimmäisen puolivuottani pormestarina panostanut. Ja ymmärtänyt jotain oleellista.

Olen ymmärtänyt, että politiikan ydin löytyy aina ihmisten välisestä kohtaamisesta.

Siitä hetkestä, kun pysähdymme kuuntelemaan toisiamme, kun kysymme aidosti: miten sinä voit, mitä sinulle kuuluu?

Politiikka ei elä kabineteissa eikä somekuplissa – se elää siellä, missä ihmiset elävät.

Työpaikoilla, koulujen pihoilla, lähiön kirjastossa, bussipysäkillä.

Olen ymmärtänyt, että aidot kohtaamiset ovat tehokkain poliittinen väline, koska ne rakentavat luottamusta.

Och utan förtroende, ingen demokrati – inget gemensamt mål.

Meillä SDP:ssä on nyt erityinen vastuu olla heitä, jotka kuuntelee ja kokoaa.

Olla aikuisina talossa, jossa ei käydä huutokilpailua vastakkainasettelusta, vaan jossa kuunnellaan ja etsitään ratkaisuja, jotka ovat inhimillisiä, oikeudenmukaisia ja kestäviä.

Hyvät toverit,

Arjen turva on politiikan kovaa ydintä.

Kun kierrän Turun asuinaluella ja muualla Suomessa ja kysyn ihmisiltä, että mitä kuuluu, he kertovat tosi avoimesti, mikä heitä tällä hetkellä huolettaa.

Ja usein kuulen usein samoja asioita:

riittävätkö rahat, pysyykö työpaikka, miten käy lasten ja vanhusten palveluille, mistä löytää sopiva asunto, miten pärjätä tässä epävarmassa ajassa.

Nämä eivät ole abstrakteja kysymyksiä – ne ovat ihmisten elämää.

Ja siksi ne ovat myös meidän politiikkamme ydintä.

Meidän on puolustettava vahvaa hyvinvointivaltiota – ei siksi, että se on ideologinen periaate, vaan siksi, että se on paitsi inhimillisesti oikein, myös perusta kestävän ja hyvinvoivan tulevaisuuden rakentamiselle.

Meidän on huolehdittava, että jokainen lapsi saa oppia ja kasvaa, että jokainen vanhus saa arvokkaan hoivan, että ihmisillä on töitä ja työntekijällä on turva sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeensa.

Meidän on myös varmistettava, että ammatillinen koulutus antaa nuorille aidon mahdollisuuden tulevaisuuteen, että terveydenhuolto toimii silloin, kun ihminen tarvitsee apua, ja että kukaan ei putoa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Syrjäytymisen ehkäisy ei ole meille vain sosiaalipolitiikkaa – se on ihmisarvopolitiikkaa.

Ammatillinen koulutus ei ole meille vain koulutuspolitiikkaa – se on tulevaisuuden rakennuspalikka.

Terveydenhuolto ei ole meille vain palvelujärjestelmä – se on elämän turvaverkko.

SDP:lle nämä asiat ovat tärkeitä siksi, että niiden avulla ihmiset voivat elää täyttä elämää. Niiden avulla turvataan Suomen tulevaa hyvinvointia.

Det handlar om trygghet i vardagen – den trygghet som byggs tillsammans, inte lämnas åt marknaden.

Samalla meidän pitää liikkeenä uskaltaa katsoa myös kauas ja eteenpäin, toiveikkaasti ja toivoa ja tulevaisuutta luoden.

Epävarmuuden ajassa juuri toivo on poliittinen teko.

Me voimme olla liike, joka sanoo: Kyllä, maailma muuttuu, mutta yhdessä me pärjäämme. Meidän pitää olla liike, joka sanoo: Kyllä, yhdessä voimme muuttaa maailmaa.

Vi klarar oss tillsammans – det är det socialdemokratin handlar om.

Me voimme olla se ääni, joka muistuttaa, että politiikka on olemassa ihmistä varten –

ei markkinoita, ei algoritmeja, ei pelkkiä someklikkejä varten.

SDP:n pitää olla niin hyvä vaihtoehto, että se voi katsoa ihmisiä silmiin ja kertoa: näin sinun elämäsi tulee paremmaksi – koulutuksen, terveydenhuollon ja vahvan yhteisön avulla.

SDP:n pitää olla myös vaihtoehto, joka rakentaa toivoa tulevaisuuteen ja vastaa myös huomisen huoliin ja haasteisiin.

Nyt on juuri se aika, kun sitä vaihtoehtoa rakennetaan.

Ja siihen tarvitaan meitä kaikkia – kaikkia tovereita.

Katsomaan rohkeasti, mitä pitää muuttaa, jotta huomenna olisi paremmin.

Ystävät, tämä aika kaipaa juuri sitä: ihmisiä, jotka eivät pelkää olla inhimillisiä.

Ihmisiä, jotka eivät pelkää katsoa silmiin. Ihmisiä, jotka eivät pelkää muuttaa maailmaa.

Människor som inte är rädda att se varandra i ögönen och förandra världen.

Och sådana människor – det är vi.