"En tiennyt, kuolenko tänne" – Ultrajuoksija Topias Kontio avautuu matkan synkimmistä hetkistä

Albania oli helvetti

600 kilometriä juostuna, kolme viikkoa yli 38 asteen kuumetta. Joulun alla 2024 Kontio söi yhden rivin suklaata joka toinen päivä – se oli kaikki, mikä pysyi sisällä, kun kulutus oli 6500–7000 kaloria päivässä.

"Silloin oli ainoa kerta, kun mä luulin, että onkohan tää tässä. Ei se, että mä oisin luovuttanut, koska me ei luovuteta. Me ei luovuteta ikinä. Mut se, että kuolenkohan mä tänne."

Lopulta Kontio lensi Suomeen kymmeneksi päiväksi tarkistuttamaan tilansa Antioksidanttiklinikalla – ja palasi takaisin Tiranaan jatkamaan matkaa.

Kivi sukassa – kun kipu vaatii raakoja keinoja

Kontion akillesjänteet tulehtuivat 1700 kilometrin kohdalla. Hän juoksi loput 3300 kilometriä niillä. Vasen jalka oli punainen kantapäästä polven taakse, jokainen askel tuskaa.

Ratkaisu oli raaka: Kontio etsi terävän kiven ja laittoi sen oikean jalan sukkaan kantapään kohdalle.

"Se terä koko ajan upposi sinne vereslihaan. Se sattui ihan saakelisti. Niin sit tuo vasen jalan kipu unohtui koko ajan. Raskas reissu vaati raat keinot."

Ruoansulatuksen kanssa oli ongelmia kahdeksan kuukautta. Joskus puoli desiä vettä aiheutti sellaista kipua mahanlaukkuun, että Kontio joutui puoleksi tunniksi sikiöasentoon.

"100 prosenttia henkinen matka"

Vaikka keho oli äärirajoilla, Kontio on varma: matka oli täysin henkinen.

"100 prosenttia henkinen matka. Kaikki kipukin on loppujen lopuksi henkistä. Se on vaan se, että miten se päässään vastaanottaa sen kipun."

72 päivää pyöräillen Egyptiin, 360 päivää juosten takaisin. Yli vuosi matkalla, jossa Kontio joutui kohtaamaan itsensä syvimmiltä osin.

"Siellä tuli käytyä ihan ne syvimmät, hirveimmät asiat itsessä. Mä käänsin elämäni monta kertaa ihan ylösalaisin", hän kertoo. Joinain päivinä oli pelkkää tuskaa, toisina taas "luksusta ja pelkkää nautintoa ja kiitollisuutta".

Tessun tarina: löytää kun lopettaa etsimästä

Bosnia-Herzegovinassa Kontio rakastui kulkukoiraan nimeltä Tessu. Kun koira jouduttiin jättämään, Kontio etsi sitä kolme päivää – kahdentoista tunnin päivät, 50 euron löytöpalkkio kyläläisille. Aina 15–20 minuuttia myöhässä.

Kolmantena päivänä Kontio puki päälleen toppatakini 18 asteen lämpötilassa. Hän huusi Jumalalle: "Kuinka kauan mun pitää tehdä tätä?" Sitten hän heitti tavaransa maahan, kirosi – ja päätti lopettaa etsimisen.

Kaksi minuuttia myöhemmin Tessu tuli ulos pensaasta.

"Löydät kun lopetat etsimästä", Kontio sanoo. "Sitten kun mä vaan olin silleen, että anna asioiden tapahtumaan – niin kaksi minuuttia, niin se tuli."

Pojasta mieheksi – ja viesti nuorille

"Toi matka teki pojasta miehen", Kontio kuvailee. "Se vaati sen armottoman tuskan ja kivun ja kärsimyksen, että pääsi niiden syvien asioiden ääreen."

Suurin muutos? Kiitollisuus pienistä asioista – lämpimästä suihkusta, puhtaista vaatteista, ateriasta joka pysyy sisällä.

Nuorille miehille, jotka kamppailevat paineiden kanssa, Kontio sanoo: "Älkää kuunnelko ketään, mitä joku haluaa teidän tekevän. Kuunnelkaa sydäntä. Kyllä sydän kertoo, mitä se haluaa. Ja sit vaan rohkeasti mennä sitä kohti, vaikka se ei oiskaan mitenkään yhteiskunnallisessa muotissa."

Topias Kontion haastattelu on osa TerveysSummitia, Suomen suurinta terveystapahtumaa verkossa, joka järjestetään 17. - 23.11.2025.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto tuo TerveysSummit-tapahtuman (17.–23.11.2025) teemoja näkyväksi koko viikon ajan. Liitto välittää ajankohtaisia hyvinvointinäkökulmia ja nostoja, jotka avaavat terveysalan tämänhetkisiä ilmiöitä.