Eläinoikeusakatemian radikaali “Surutyö” -taidekokonaisuus väittää: tuotantoeläimiä koskevalle surulle on annettava enemmän tilaa

Eläinoikeusakatemian kolmiosainen Surutyö tarttuu Kuvataideviikkojen Ei-teemaan eläinsurun kautta. Siihen sisältyy videoteos, ääniteos ja performanssi. Performanssi, jossa esiintyjät itkevät avoimesti kaupan liha-altaiden äärellä, on jo herättänyt sosiaalisessa mediassa runsaasti keskustelua.

“Eläinsuruksi” kutsutaan niin kumppanikoiran poismenon, sukupuuttoon kuolleiden lajien kuin eläintuotannossa kärsivien lukemattomien yksilöiden suremista. Sitä koskeva tieteellinen tutkimus paljastaa, että eläinsuru jää usein piilotetuksi tunteeksi, jota saatetaan nolostella ja joka voi pahimmillaan herättää ivaa. Eläinsuruun liittyykin jopa stigmatisointia, eikä yhteiskunta anna sille tilaa: meidän ei haluta surevan ruoaksi tapettuja eläimiä. 

Eläinsuru voi siksi olla vastarintaa, joka kyseenalaistaa normaaleina pidettyjä tottumuksia. Marketin liha-allas on tällöin joukkomurhan näyttämö, suljettu teurastamo muistopaikka ja eläinten tappaminen asia, jota ei tule sivuuttaa. Toisenlajisen eläimen sureminen onkin kamppailua eläinten puolesta, mutta se voi olla myös sopimattomassa paikassa esiin purskahtavaa, arkea häiritsevää kapinointia elämän arvon polkemista vastaan.

”Elämme kriisien keskellä. Monet niistä koskettavat toisenlajisia eläimiä. Ilmastokriisi, lajikato ja yhä tehostuva eläinteollisuus pudottavat lukemattomia olentoja ahdinkoon ja turhaan tuhoon. Silti eläinsuru – suru eläinten vuoksi – on vaiettu, yksityinen asia. Ihmiseen keskittyvä maailmankuva ei tunnista muiden lajien surunarvoisuutta”, sanoo Eläinoikeusakatemian toiminnanjohtaja, filosofi Elisa Aaltola.

Surutyö kutsuu pohtimaan, miksi monet surevat menetettyjä lemmikkejä, mutta eivät ruoaksi tapettuja eläimiä. Miksi tuotantoeläimiä koskeva suru on yhteiskunnassa niin suuri tabu?

...

Surutyö pitää sisällään Gustafssonin ohjaaman ja käsikirjoittaman Surunarvoinen-videoesseen, Tuomas Hautalan säveltämän ja lauluyhtye Lento ensemblen esittämän Surun talo -ääniteoksen sekä julkisessa tilassa toteutuvan Surunvalittelu-performanssin, josta vastaa Matilda Aaltonen yhdessä näyttämötaiteilija Arvo Jean-Michael Ärligin kanssa.

Työryhmään kuuluvat lisäksi kuvaaja Matias Hernesniemi, äänisuunnittelija Johanna Sulalampi, graafinen suunnittelija Anu Hame sekä elokuvassa haastateltavat tutkijat Elisa Aaltola ja Panu Pihkala. Elokuvassa esiintyvät myös kirjailija JP Koskinen ja Eläinten turvakoti Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist.

Mäntän kuvataideviikot 15.6–31.8.2025, avoinna joka päivä klo 10–18.