Koirankasvattajien verotus vaatii edelleen kiireellisiä muutoksia

Kennelliiton verotustyöryhmä on tuonut esiin Verohallinnon kanssa käymissään keskusteluissa näkemiään selkeitä muutostarpeita. Verohallinnon lokakuussa 2025 julkaisemaan uudistetun koirankasvatuksen verotusta koskevan asiakasohjeen perusteella on selvää, että Verohallinto ei ole muuttanut linjaansa koirankasvatuksen verotuskäytäntöjen osalta.

Koirankasvattajien kohtelu verotuksessa on edelleen epäoikeudenmukaista, epäyhtenäistä ja Kennelliiton näkemyksen mukaan vähintäänkin kyseenalaista, erityisesti elinkeinotoimintana tai tulonhankkimistarkoituksessa harjoitettavan kasvatustoiminnan osalta.

Verohallinto on viime viikolla lähettänyt koirankasvatuksen verotukseen liittyvän ohjauskirjeen, joka on lajissaan ensimmäinen koirankasvattajille suunnattu ohjauskirje. Kennelliitolla ei ole tietoa siitä kenelle ohjauskirje on lähetetty, onko sen jakelussa hyödynnetty ainoastaan Kennelliiton julkista Koiranet-jalostustietojärjestelmän dataa, vai myös Ruokaviraston ylläpitämää koirarekisteriä, johon koirankasvattajien on tullut ilmoittaa vuoden 2023 alusta lähtien kaikki Suomessa syntyneet koiranpennut. Olisi tärkeää, että kaikkien verovelvollisten koirankasvatuksen verokäytäntöä ohjataan ja valvotaan, ei vain Kennelliittoon koiriaan rekisteröivien kasvattajien. Kenenkään etu ei ole se, että koirankasvatus karkaa harmaan talouden puolelle.

Verohallinnon koirankasvatusta koskevan ohjeen tulisi tukea vastuullista kasvatustyötä

Asiakasohjeeseen Kennelliiton kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen tehdyt muutokset ovat valitettavasti sisältönsä osalta erittäin vähäisiä, minkä lisäksi ohjeen rakennetta on hieman selkeytetty. Suurin näkyvä muutos lienee se, että uudistetussa ohjeessa Verohallinnon mukaan pentueen emän lisäruokinta odotus- ja imetysaikana on nyt vähennyskelpoista, kun aikaisemman linjanvedon mukaan emän ruokintakustannukset olivat kokonaisuudessaan vähennyskelvottomia.

Elinkeino- ja tulonhankkimistoiminnaksi katsottava koirankasvatus on edelleen suurelta osin sivuutettu sekä asiakasohjeessa että ohjauskirjeessä. Verohallinto käsittelee elinkeino- ja tulonhankkimistoiminnaksi katsottavan koirankasvatuksen verotusta edelleen hyvin samanlaisesti esimerkiksi harrastustoiminnan verotuksen kanssa, mikä asettaa elinkeino- ja tulonhankkimistoiminnaksi katsottavan koirankasvatuksen huomattavan eriarvoiseen asemaan muun vastaavan liiketoiminnan kanssa, sillä vähennysoikeus elinkeino- ja tulonhankkimistoiminnaksi katsottavan koirankasvatuksen osalta on verrattain suppea. Kuitenkin liikevaihdon ylittäessä tilikauden aikana 20 000 euron rajan, katsotaan koirankasvatus arvonlisäverovelvolliseksi. On ristiriitaista, että koirankasvatus voidaan katsoa arvonlisäveron alaiseksi liiketoiminnaksi, mutta samanaikaisesti sitä kohdellaan tuloverotuksessa harrastustoiminnan tavoin, etenkin vähennysoikeuden osalta.

Elinkeinotoiminnaksi katsottavan koirankasvatuksen verotus eroaa merkittävästi myös esimerkiksi maataloustoimintana harjoitettavasta eläinten (esimerkiksi hevoset ja lehmät) kasvatustoiminnasta, jonka osalta Verohallinto ohjeistaa asiakasohjeessaan ”Maatalouden tulot ja menot” seuraavasti: Maatalouden menoina voit vähentää periaatteessa kaikki menot, jotka ovat johtuneet maatalouden tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä.

Keskeiset ongelmat koirankasvatuksen verotuskäytännössä Kennelliiton näkökulmasta:

• Toiminnan laajuutta ei määritellä: Verohallinto ei ole määritellyt koirankasvatukselle eri toiminnan laajuuksissa sellaisia tuntomerkkejä, joiden avulla verovelvollinen voisi luotettavasti ennakoida, miten hänen koirankasvatustaan verotetaan. Verohallinnon asiakasohje käsittelee kaikkea koirankasvatusta harrastustoimintana etenkin tuloista tehtävien vähennysten osalta, vaikka kasvatustoiminta selkeästi täyttäisi elinkeino- tai tulonhankkimistoiminnan tunnusmerkit. Tämä asettaa kasvattajat epätasa-arvoiseen asemaan muiden elinkeino- tai tulonhankkimistoimintaa harjoittavien kanssa. Verotuskäytännön tulisi aina olla tasapuolista.
• Verohallinto hyväksyy vähennyskelpoisiksi ainoastaan suoraan pentueeseen liittyviä kuluja. Kennelliitto pitää elantomeno-tulkintaa vähintäänkin kyseenalaisena: Koiran ruokintaa, terveydenhoitoa, vakuutuksia ja tilakuluja käsitellään Verohallinnon ohjeistuksen mukaan elantomenoina, vaikka nämä voivat olla kasvatustyöhön olennaisesti liittyviä kustannuksia, eli tulonhankkimisen kuluja, joiden tulisi olla verotuksessa vähennyskelpoisia kasvatustoiminnan laajuus huomioon ottaen. Tuloverolain mukaan verovelvollisen omat elantomenot ovat vähennyskelvottomina, joten Kennelliitto pitää Verohallinnon tulkintaa siitä, että lähes kaikki koiriin liittyvät kustannukset ovat verotuksessa elantomenoja ja näin ollen vähennyskelvottomia, vähintäänkin kyseenalaisena. Missä tahansa muussa liiketoiminnassa toimintaan liittyvät liiketilat, tuotantovälineet ja niiden ylläpito ovat vähennyskelpoisia.
• Pentueen kustannuksia ei voida jaksottaa oikein: Pentueen kulut voivat syntyä eri verovuonna kuin pennut syntyvät. Jos pentue syntyy tammikuussa, on suuri osa siihen liittyvistä kustannuksista syntynyt edellisvuonna, jolloin nämä usein merkittävät kulut (astutukseen liittyvät kulut ja maksut, progesteronitestit, ultraääni- ja röntgentutkimukset jne.) ovat vähennyskelvottomia, sillä Verohallinnon nykyisen linjauksen mukaisesti kustannukset ovat vähennyskelpoisia ainoastaan pentujen syntymis- ja myyntivuodelta.
• Hyvin rajattu vähennysoikeus jalostuskoirille tehtävien terveystutkimusten osalta: Koirankasvatukseen kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia siitä, että jalostukseen käytettävien koirien terveydestä ja hyvinvoinnista on varmistuttava ennen jalostuskäyttöä. Tätä edellyttää eläinten hyvinvoinnista annettu laki, jota tullaan täydentämään jalostusasetuksella, sekä tuleva EU-asetus koirien ja kissojen hyvinvoinnista ja jäljitettävyydestä. Nykyinen verotuskäytäntö mainitsee vähennyskelpoisina ainoastaan ”pakolliset terveystutkimukset”. Läheskään kaikilla roduilla ei ole pakollisia tutkimuksia, vaan kasvattajat teettävät vapaaehtoisesti hyvin paljon erilaisia jalostukseen liittyviä terveystutkimuksia (mm. röntgen-. palpaatio-, ultraääni-, silmä- ja geenitutkimuksia). Sekarotuisille koirille ei ole olemassa mitään pakollisia tutkimuksia ennen koiran käyttöä pennutukseen, eivätkä mitkään niille mahdollisesti tehdyt terveystutkimukset ole Verohallinnon tulkinnan mukaan vähennyskelpoisia.
  
  

Nykyinen verotuskäytäntö kohtelee siis koirankasvatusta pääsääntöisesti harrastustoimintana, jopa silloin kun toiminta täyttää kaikki elinkeinotoiminnan tunnusmerkit ja tuottaa merkittäviä tuloja.

Kennelliitto haluaa jatkaa vuoropuhelua Verohallinnon kanssa

Niin kuin Kennelliitto aikaisemmassa tiedotteessaan toteaa, tulee verotuskäytännön tukea vastuullista, koirien hyvinvoinnin parhaalla tavalla mahdollistavaa kasvatustyötä. Tällä hetkellä koirankasvatuksesta ei löydy oikeuskäytäntöä. Yksittäiselle kasvattajalle oman verotuskohtelunsa riitauttaminen ja käsittely hallintotuomioistuimissa on kohtuuttoman kallis ja pitkä tie.

Kennelliitto toivoo, että Verohallinnosta löytyisi aito tahtotila ratkaista koirankasvatuksen verotukseen liittyvät ongelmat jatkamalla vuoropuhelua liiton kanssa. Kennelliiton verotustyöryhmä näkee edelleen suuren tarpeen avata koirankasvatuksen erityispiirteitä Verohallinnolle nykyistä laajemmin, jotta heille syntyy oikea kuva koirankasvatuksesta, siihen kohdistuvista vaatimuksista ja kulurakenteesta kasvatustoiminnan eri tasoilla. Suomalainen koirankasvatus on maailman vastuullisinta. Verotuksen on kohdeltava kasvattajia sen mukaisesti: oikeudenmukaisesti, ennakoitavasti ja lainmukaisesti.