Varhaiskasvatusjärjestelmä toimii, mutta perheiden valinnanvapaus ei aina toteudu (Kuusiholma-Linnamäki)

Tuore väitöstutkimus Jyväskylän yliopistosta kuitenkin osoittaa, että varhaiskasvatusjärjestelmän rakenteet eivät yksinään riitä turvaamaan perheiden valinnanvapautta lastensa hoitojärjestelyissä. Vaikka varhaiskasvatus on kaikille avoinna, äitien ja perheiden taustatekijät vaikuttavat siihen, millaisia hoitoratkaisuja yksivuotiaille tehdään ja kuinka vakaiksi tai vaihteleviksi lasten varhaiskasvatuksen ja kotihoidon polut muodostuvat neljään ikävuoteen mennessä.

Vakaat hoitopulut voivat muodostua eri tavoin

KM Julia Kuusiholma-Linnamäen väitöskirjatutkimuksen mukaan vakaat hoitopolut olivat yleisempiä pienituloisten ja ylempien toimihenkilöiden perheiden sekä Suomessa syntyneiden äitien lapsilla. Tutkimukseen osallistuneilla lapsilla oli tyypillisesti vakaat hoitopolut.

”Vakaus voi rakentua kuitenkin eri tavoin. Pienituloisten perheiden lapsilla vakautta tuottivat pitkä kotihoitojakso, eli myöhäisempi päiväkodin aloitus, kun taas Suomessa syntyneiden äitien lapsilla ja ylempien toimihenkilöiden lasten hoitopolkujen vakaus taas liittyy siihen, että he olivat menneet päiväkotiin nuorempina ja pysyneet sen jälkeen samassa päiväkodissa”, Kuusiholma-Linnamäki kertoo väitöstutkimuksensa tuloksista.

Perhetausta vaikuttaa hoitopolun vakauteen

Epävakaammat polut olivat yleisempiä lapsilla, joilla oli nuorempia sisaruksia kotona, joiden perhe oli keskituloinen, vanhempi työntekijäasemassa tai alempi toimihenkilö, tai heillä oli maahanmuuttajataustainen äiti.

Hoitopolut saattoivat olla epävakaita niin yksinhuoltajaperheissä kuin kahden vanhemman perheissä, mutta eri tavoin, Kuusiholma-Linnamäki kertoo.

”Yksinhuoltajaperheissä lapset olivat olleet useammassa varhaiskasvatuksen toimipaikassa, kun taas kahden vanhemman perheissä epävakaus johtui siitä, että lapset palasivat takaisin kotihoidon piiriin varhaiskasvatuksessa aloittamisen jälkeen esimerkiksi uuden sisaruksen syntymän seurauksena”, toteaa Kuusiholma-Linnamäki.

Perhepoliittiset tavoitteet vetävät eri suuntiin

Tutkijan mukaan lasten hoitopolkuihin vaikuttavat ristiriitaiset, sekä kansalliset että paikalliset perhepoliittiset tavoitteet. Perheitä kannustetaan samanaikaisesti sekä varhaiskasvatukseen että kotihoitoon. Kotihoitoa tuetaan rahallisesti, ja joissakin kunnissa maksetaan lisäksi kotihoidon tuen kuntalisää.

”Kotihoidon tuki esimerkiksi pienituloisissa perheissä vakauttaa lasten hoitopolkuja. Sen sijaan perheissä, joissa on useampi alle kouluikäinen lapsi, tuki voi lisätä isomman sisaruksen hoitopolun epävakautta”, Kuusiholma-Linnamäki toteaa.

Äidin työllisyys muokkaa lasten hoitopolkuja

Perheiden valinnanvapauteen varhaiskasvatuksen ja kotihoidon välillä vaikuttavat lisäksi naisten asema työelämässä ja paikalliset työllistymismahdollisuudet. Vaikka varhaiskasvatus tukee naisten mahdollisuuksia osallistua työelämään, ei sillä ole vaikutusta tarjolla olevien työpaikkojen määrään.

Tutkimus osoittaakin, että äidin asema työmarkkinoilla muokkaa lasten hoitopolkuja.

”Työntekijäryhmään kuuluvien äitien kiinnittyminen työmarkkinoille vaihtelee, mikä voi johtaa lapsen katkonaiseen hoitopolkuun. Kotihoidon tuen tarjoama taloudellinen kannustin voi ohjata näitä perheitä ottamaan vanhemmatkin sisarukset takaisin kotihoitoon epävakaassa työtilanteessa, vaikka lapsen etu ja perheen toive olisi lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen”, sanoo Kuusiholma-Linnamäki.

Kuusiholma-Linnamäki painottaa lasten ja perheiden näkökulman vahvempaa huomioimista perhepoliittisissa päätöksissä.

”Jokainen perhe on ainutlaatuinen omine resursseineen, tarpeineen ja hoivaihanteineen. Siksi palvelujärjestelmien rakenteiden tulisi mahdollistaa perheiden yksilölliset hoitoratkaisut lapsille, ilman että kunnan taloudellinen tilanne, perheen tausta tai äidin työmarkkina-asema rajoittavat päätöksiä. Toiselle lapselle kotihoito on paras vaihtoehto, toiselle varhaiskasvatus, ja tämä valinta kuuluu vain ja ainoastaan perheille”, Kuusiholma-Linnamäki painottaa.

Julia Kuusiholma-Linnamäen väitöskirjan ”Children’s Care Arrangements by Age Four and Contextual Factors in the Crosscurrents of Finland’s Childcare Policies” tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 5.12.2025 klo 12 Jyväskylän yliopistossa, Historica-rakennuksen H320 salissa.

Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Hiilamo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Eija Räikkönen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1116-5.