Tela-blogi: Eläkeuudistus Revisited

Nyt kun työmarkkinajärjestöjen eläkeuudistussopimuksen allekirjoittamisesta alkaa olla lähes vuosi aikaa, epäilemättä monelle silloin sopimusta arvioineelle on tullut mieleen Evelyn Waugh’n romaani Brideshead Revisited. Kirjassahan päähenkilö saapuu sodan aikana komennettuna yllättäen samaan kartanoon, johon liittyvät hänen nuoruutensa merkittävimmät kokemukset. Välissä kuluneiden vuosien aikana niin päähenkilö kuin moni muukin tarinassa on päättänyt tai joutunut uudelleenarvioimaan elämänsä päätöksiä ja suuntaa.

Arvioin eläkesopimuksen vuosi sitten ja annoin sille kritiikissäni ”muutamia leijonia ja pari pientä lammasta”. Kuukausien nyt soljuttua on hyvä pysähtyä kirjoittamaan Eläkeuudistus Revisited – tehdä uusi arvio paremmin tiedoin. Itse sopimushan oli lyhyt, neljän sivun mittainen, ja sen oli tarkoituskin antaa vain keskeiset reunaehdot tarkemmalle lainvalmistelulle. Kuluneen vuoden aikana on ehditty tehdä tarkempia laskelmia ja vaikutusanalyyseja sekä kirjoittaa niiden perusteella hallituksen esitys, joka on nyt lähdössä lausuntokierrokselle.  

Tässä vaiheessa – ja uudistuksen jatkovalmistelussa mukana olleena – muutan arviointiani hieman positiivisempaan suuntaan: koska paketin vaikutukset julkiseen talouteen osoittautuivat valtiovarainministeriön mukaan noin kaksinkertaisiksi asetettuun tavoitteeseen nähden, lisättäköön antamieni leijonien ja lampaiden joukkoon yksi jalopeura.

Riskin negatiivista toteutumista ei kohdata housut nilkoissa

Eläkesopimus on saanut jo ennen lakiesitystä monet muutkin kriitikot liikkeelle. Uudistuspakettia on arvosteltu monin eri perustein. Yksi toistuva kritiikki liittyy sijoitustoiminnan parantuneisiin riskinottomahdollisuuksiin ja näin kasvaneeseen riskitasoon. On tietysti totta, että kun osakkeiden osuutta nykyisestä jo melko korkeasta tasosta lisätään, kasvaa myös hetkittäinen eläkejärjestelmän rahoitustasapainon heilunta. Huoli vaikuttaa kuitenkin perustuvan ajatukseen siitä, että työeläkevakuuttajien salkuissa osakkeet olisivat koko ajan maksimissaan. Tosiasiassa ne tietysti muokkaavat jatkuvasti salkkujaan markkinatilanteiden mukaan. Voinee kohtuudella olettaa työeläkevakuuttajilla olevan asiantuntemusta riskienhallinnasta ja että tämän vuoksi katastrofaalisia markkinaolosuhteita ei kohdata täysimääräisesti niin sanotusti housut nilkoissa.

Toisekseen uudistuksen elementeistä vain osaketuottosidonnaisen tuottovaatimuksen osuuden nosto 20 prosentista 30 prosenttiin ”pakottaa” lisäriskinottoon. Työeläkevakuuttajan ei siis ole ainakaan teoriassa pakko sijoittaa osakkeisiin enempää kuin 30 prosenttia vastuuvelan määrästä, mikä vastaa noin neljännestä kaikista sijoituksista. Koska työeläketoimijat turvaavat tietysti myös sijoitusten riittävän hajautuksen, todelliset osakeallokaatiot tuskin nousevat lähelle esityksen mukaista 85 prosentin maksimitasoa.

Sopimuksen epämääräinen kohta on selkeytynyt valmistelussa

Toinen uudistuksen kritiikissä näkyvä piirre on se, että arvostelussa painottuu joko tietoisesti tai tiedostamatta liian lyhyt tarkasteluhorisontti. Tällöin arvostelu verhotaan pitkän aikavälin kaapuun, vaikka tosiasiassa sitä pohditaan yhden tai kahden vaalikauden aikajanalla. Tietenkin on hyvä jollain tavoin ymmärryttää pitkän aikavälin kehityskulut kytkemällä ne tähän päivään, mutta samalla voi kuitenkin syntyä tarpeettomia uhkakuvia. Joistain puheenvuoroista voi saada esimerkiksi käsityksen, että työeläkevarat voitaisiin menettää kokonaan jossain normaalissa markkinakriisissä. Ajatus on absurdi. Näin voi käydä vain, jos koko maailman rahaperusteinen finanssijärjestelmä romahtaisi täydellisesti. Silloin tarinan nimi olisi Kivikausi Revisited, ja eläkejärjestelmä menettäisi joka tapauksessa merkityksensä yhteiskunnallisena perusrakenteena. Toki ilman ”superkriisiäkin” edessä todennäköisesti on huonojen tuottojen jaksoja, mutta niistä selvittäneen työeläketoimijoiden vahvalla vakavaraisuudella ja kaikkein vaikeimmissa tilanteissa työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten hyvällä yhteistyöllä kuten tähänkin asti.

Omassa ensi-ilta-arviossani antamistani kahdesta lampaasta voi tässä vaiheessa teurastaa toisen. Sopimuksen alun perin hieman epäselvä kirjaus ”riittävästä riskinkantokyvystä” on saanut selkeän määrittelyn valmistelutyön yhteydessä. Sukupolvitasapainon kannalta työ ei kuitenkaan vielä ole valmis. Siihen oleellisesti vaikuttava ja työmarkkinajärjestöjen sopima rahastointiselvitys odottaa edelleen tekemistään. Siksi leijonalauman jatkeeksi on pakko jättää vielä yksi lammas kysymysmerkki kyljessään.

Eläkeuudistus on proaktiivinen kokonaisuus tulevien sukupolvien kannalta

Eläkeuudistuksen uusi tarkastelu ei ainakaan itselleni paljastanut suuria valuvikoja edes vuoden kuluessa esitetyn kritiikin valossa. Kyseessä on proaktiivinen kokonaisuus, jossa erityisesti rahastoinnin lisääminen on tulevien sukupolvien kannalta merkittävä uudistus. Sijoitusuudistukseen sisältyy toki riskitason kasvu. Mutta pitkä sijoitushorisontti ja työeläketoimijoiden vahvat vakavaraisuudet luovat edellytykset entistä korkeampiin tuottoihin ja voivat jopa tarjota tulevaisuudessa mahdollisuuden työeläkemaksun alentamiseen – mitä muut kriitikot eivät juuri ole tuoneet esiin.

Eläkejärjestelmän legitimiteetin kannalta keskeisten sukupolvikysymysten pohtiminen jatkuu vuonna 2026 tehtävässä rahastointiselvityksessä. Suosittelenkin, että erityisesti nuoret päättäjät ja muut tulevaisuudesta huolissaan olevat seuraavat työtä tarkalla katseella.