Embargo 3.12. kello 18. Saharan eteläpuolinen Afrikka on menettänyt liki neljänneksen biodiversiteetistään

Saharan eteläpuolisen Afrikan biodiversiteetti on supistunut 24 prosenttia esiteolliseen aikaan verrattuna. 

Sitten 1800-luvun alun alueen kasvien ja eläinten populaatiot ovat supistuneet keskimäärin lähes neljänneksellä. Joidenkin lajien, erityisesti suurten nisäkkäiden kannat, ovat vähentyneet paljon vakavammin.  

Tutkimuksen arvio on koottu 200 paikallisen asiantuntijan voimin viiden vuoden aikana. 

– Globaalit biodiversiteettiarviot perustuvat niukkoihin paikallisiin mittauksiin. Niinpä niissä tehdään yleistyksiä alueilta, joilta dataa on enemmän saatavilla. Tämän vuoksi ne eivät kuitenkaan kuvaa Afrikan olosuhteita kovinkaan hyvin, kertoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, apurahatutkija Hayley Clements Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolta.

Viljelysmaa kaksinkertaistuu nykyisestä 

Yli 80 prosenttia jäljellä olevista luonnonvaraisista kasvi- ja eläinpopulaatioista elää suojelualueiden ulkopuolella metsissä ja laidunmailla, joilla ihmiset elävät rinnakkain luonnon kanssa. 

Saharan eteläpuolisen alueen viljelymaan arvioidaan kaksinkertaistuvan ja viljan kysynnän kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Kirjoittajien mukaan biodiversiteettiä tukevat viljelykäytännöt ovatkin ratkaisevassa roolissa ruoka- ja ekosysteemiturvan yhteensovittamisessa.

– Tämä muuttaa perusteellisesti käsitystämme siitä, missä ja miten biodiversiteettiä tulisi Afrikassa suojella, Clements sanoo. 

– Suojelualueet ovat edelleen elintärkeitä, erityisesti suurille nisäkkäille. Yksinään ne eivät silti riitä biodiversiteetin laskun pysäyttämiseen.

Avainasemassa on silti suojelualueiden ulkopuolisen luonnon kestävä hallinta tavoilla, joka mahdollistaa paitsi biodiversiteetin säilyttämisen myös paikallisten toimeentulon turvaamiseen. 

Tulokset ovat kriittisiä pohdittaessa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ja paikallista sääntelyä, toteaa tutkimuksen toinen kirjoittaja, luonnonsuojelumaantieteen professori Enrico Di Minin Helsingin yliopistosta.

”Tutkimus osoittaa, ettei monimuotoisuustavoitteisiin päästä keskittymällä vain luonnonsuojelualueisiin.” 

Tutkimus julkaistiin tiedelehti Naturessa. Sen mahdollisti Jennifer Ward Oppenheimer -tutkimusapuraha, joka tukee nuoria afrikkalaisia tutkijoita kehittämään ratkaisuja Afrikan haasteisiin.

Fakta:

• Muutoksiin sopeutuvien kasvien monimuotoisuus on pudonnut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa noin 10 prosenttia esiteolliseen aikaan verrattuna.
• Suuret nisäkkäät, kuten elefantit, leijonat ja tietyt antiloopit, ovat menettäneet yli 75 prosenttia historiallisista kannoistaan.
• Alueellinen biodiversiteetti on säilynyt parhaiten Keski-Afrikan alueella, jossa monimuotoisuutta suojaavat yhtenäiset kosteiden metsien alueet.  
• Eniten biodiversiteettiään ovat menettäneet Ruanda ja Nigeria, joissa molemmissa on eniten viljelysmaata suhteessa pinta-alaan

Alkuperäinen artikkeli:

Clements, H. ym. 2025. A place-based assessment of biodiversity intactness in sub-Saharan Africa. Nature.

Projektin verkkosivu: https://bii4africa.org/